Kana

Kanat kuuluvat Phasianidae-heimoon ja niiden tieteellinen nimi on Gallus gallus domesticus. Ne soveltuvat hyvin aloittelijoille, mutta eivät ole helppohoitoisia: päivittäinen ruokinta, juomavesi ja hoidollinen tarkastus ovat välttämättömiä. Talvella suomalainen pakkanen asettaa erityisvaatimuksia kanalan lämmöneristykselle.

Suomen Siipikarja ja Kanaharrastajat (SIKA) on kansallinen järjestö, joka tukee harrastelunpitäjiä neuvonnalla, näyttelyillä ja rotuohjelmilla. Suomen eläinsuojelulaki (247/1996 ja sen muutokset) asettaa vähimmäisvaatimukset hyvinvoinnille.

Kanarodut jaetaan kolmeen pääryhmään: munijakannat (korkea muninta, hoikka rakenne), liharotuiset (nopea kasvu, iso rakenne) ja kaksoisrotuiset (hyvät sekä munintaan että lihatuotantoon).

Maatiaiskana - suomalainen alkuperäisrotu

Maatiaiskana on Suomessa kehittynyt paikallinen rotu, joka on sopeutunut ankaraan ilmastoomme vuosisatojen saatossa. Se on harvinainen geeniperinnön kantaja, ja Suomen Siipikarja ja Kanaharrastajat (SIKA) tukee sen säilyttämistä. Kääpiökanoja (Kääpiökana) on saatavilla useimmista roduista - ne vievät vähemmän tilaa ja sopivat pienemmille pihoille.

Kylmän ilmaston kannalta erityisen hyviä ovat helttakamman omaavat rodut: Wyandotte (ruusuhelta), Plymouth Rock ja Brahma kestävät pakkasen paremmin kuin yksinkertaisen kamman omaavat rodut.

Viidakosta suomalaiselle pihamaamalle

Villi punainen viidakkokana (Gallus gallus) elää edelleen Kaakkois-Aasian ja Etelä-Aasian metsissä. Kesyttäminen alkoi yli 8 000 vuotta sitten, todennäköisesti Kaakkois-Aasiassa, ja kanat levisivät kauppateiden mukana Persiaan, Egyptiin ja Välimerelle.

Arkeologiset löydöt Skandinaviasta osoittavat, että kanoja pidettiin muinaisissa pohjoismaisissa asuinpaikoissa jo yli tuhat vuotta sitten. Viikingit kuljettivat kanoja mukanaan matkoillaan ja edistivät lajin leviämistä Pohjois-Euroopassa.

Rotustandardisointi ja nykyaika

1800-luvulla alkoi järjestelmällinen rotustandardisointi: jalostustavoitteet, kantakirjat ja näyttelykulttuuri. 1900-luku toi mukanaan teollisen erikoistumisen erillisillä munija- ja liharoduilla.

Suomalainen Maatiaiskana on säilynyt harrastelunpitäjien ja SIKAn ansiosta, vaikka teollinen tuotanto on dominoinut siipikarjataloutta viimeiset vuosikymmenet.

Kanan ulkonäkö vaihtelee valtavasti rodusta toiseen, mutta kaikilla on samat peruspiirteet: sulkapeitteinen vartalo, paljas heltta ja korvaripukset, lyhyet siivet (kanat lentävät vain lyhyesti) sekä vahvat suomupintaiset jalat kaivamista ja raapimista varten.

Kukko on yleensä isompi kuin kana, ja sillä on näyttävämmät sulat - pitkät häntäsulat, vahvat kannukset ja vaikuttavampi heltta. Kanat ovat tyypillisesti väritykseltään vaatimattomampia.

Heltan muoto ja pakkasenkestävyys

Suomalaisessa ilmastossa heltan muoto on tärkeä. Yksinkertainen heltta (korkea, pehmeä heltta) on kaunis, mutta altis paleltumavammoille kun lämpötilat laskevat alle -10 °C:n. Ruusuheltta ja hernekranni ovat matalia, kompakteja muotoja, jotka kestävät pakkasta paljon paremmin ja suositellaan ulkona pidettäville kanoille Suomessa.

Laumadynamiikka ja nokkimisjärjestys

Jokaisessa laumassa kanat muodostavat kiinteän arvojärjestyksen. Hallitseva kana (tai kukko) syö ja juo ensin. Uudet eläimet esitellään vähitellen ja varoen vakavien konfliktien välttämiseksi. Vähintään kolme kanaa on suositeltavaa - kahden kanan lauma voi johtaa epätasapainoiseen suhteeseen ja heikoimman kiusaamiseen.

Luontaiset käyttäytymismuodot

• Raapiminen ja etsiskely - kanat käyttävät suurimman osan päivästä ruoan etsimiseen maasta; tarjoa niille irtainta maata tai mullan pohjaa
• Pölykylpy - välttämätöntä höyhenpukimistoa ja täiläisten torjumiseksi; tarjoa kuivaa maata tai hiekkaa pölykylpyyn
• Yöpuminen - kanat nukkuvat korotetulla orrella; vältä kylmiä ja kosteita orsia talvella
• Kiekominen - kukot kiekkuvat auringonnousun aikaan ja päivän kuluessa; tarkista kaupunkikunnossapitomääräykset ennen kukon hankkimista

Haudontahalu

Jotkin rodut, kuten Orpington ja Silkie, ovat alttiita haudontahalulle: kana kieltäytyy poistumasta pesästä ja kätkee munia. Tämä keskeyttää munantuotannon tilapäisesti. Rodut kuten Rhode Island Red ja Australorp on jalostettu pois tästä taipumuksesta.

Päivittäiset tehtävät

• Vaihda vesi ja tarkista, ettei se ole jäätynyt
• Täytä ruokakuppi
• Avaa ja sulje kanalanovi (automaattinen lukulaite helpottaa)
• Kerää munat päivittäin haudonnan ja munansakon estämiseksi
• Nopea silmämääräinen terveystarkastus: ovatko kaikki kanat aktiivisia ja ryhdikkäitä?

Kanala

Hyvä suomalainen kanala on kuiva, vedoton ja eristetty. Pakkasen kestävyyteen:

• Lämpöeriste seinissä ja katossa (mineraalivilla tai vaahtomuovi)
• Ei vetoa, mutta kosteustuuletus yläosasta (kosteus on vaarallisempaa kuin kylmä)
• Korotettu orsi, 5-6 cm leveys on hyvä otteelle
• Munapesä: 1 pesä per 3-4 kanaa (n. 30x30 cm)
• Kuivike: olki tai puuhake; vaihda säännöllisesti kosteuden välttämiseksi

Ulkotarha ja petoeläinsuojaus

Suojaa tarha kaivamiselta alta ja pääsyltä ylhäältä. Minkki (minkki) on erityisen vaarallinen: se on hoikka ja pääsee hyvin pienistä raoista. Myös näätä (näätä) on yleinen uhka metsäisissä ympäristöissä. Kanahaukka on tärkeä ilmasta tuleva uhka - katettu tarha on paras suoja.

Kanat ovat kaikkiruokaisia ja hyötyvät vaihtelusta, mutta kaupallinen rehu varmistaa oikean ravinnetasapainon.

Hyödylliset lisäravinteet

• Vihannekset (kaali, porkkanat, kurkku, kesäkurpitsa)
• Kuivatut hyönteiset (proteiinilisä)
• Hedelmät kohtuudella (omenat ilman siemeniä, rypäleet)
• Murskatut munankuoret tai erillinen kalsiumkulho munijakanat varten

Vältä näitä

• Homehtunut ruoka (kaikki lajit)
• Raaka pavut (sisältävät myrkyllisiä lektiineitä)
• Avokado (myrkyllinen linnuille)
• Sipuli ja valkosipuli suurina määrinä
• Suolaiset ja sokeriset ruoantähteet

Säännöllinen tarkastus on tärkein ennaltaehkäisy. Tarkasta höyhenet, iho, pyrstöaukko ja jalat vähintään kerran viikossa.

Pakkasvauriot helmassa

Yksinkertainen heltta voi saada pakkasvaurioita pitkittyessä alle -10 °C:n lämpötiloissa. Merkkejä ovat vaaleat tai tummat, pullistuneet heltan reunat. Ennaltaehkäisy: levitä ohut kerros vaseliinia (petroleum jelly) helmaan talvella, tai valitse ruusuheltarotuisia tai hernekrannirotuisia, jotka kestävät pakkasta luonnostaan.

Kanalan vähimmäisvaatimukset

• Lattiaala: vähintään 1 m² kanaa kohden (suositus)
• Ulkotarha: vähintään 2-4 m² kanaa kohden
• Orsi: 20-25 cm kanaa kohden
• Munapesä: 1 pesä per 3-4 kanaa

Suomen talvikuukaudet

Suomessa talvipakkaset voivat laskea -20 °C:n tai alle, erityisesti pohjoisessa. Kanat selviytyvät hyvin kylmästä, kun:

• Kanala on kuiva ja vedoton (mutta tuuletettu yläosasta)
• Vesisäiliö on sulana (lämmitetty kuppi tarvittaessa)
• Kuivike on puhdas ja kuiva
• Yksinkertaisen heltan omaavat rodut saavat vaseliinia

Alle -15 °C:ssa on harkittava ulkopääsyn rajoittamista, erityisesti märissä olosuhteissa.

Valoajan vaikutus

Yötön yö kesällä lisää luonnollista valoaikaa ja tehostaa munintaa. Talvinen pohjoisyö (erityisesti Lapissa) vähentää valoaikaa niin, että muninta saattaa pysähtyä kokonaan tammi-helmikuuksi. Tämä on normaalia.

Petoeläimet Suomessa

• Kettu: yleisin uhka
• Minkki: hoikka ja pääsee pienistä raoista; tarkista kaikki raot
• Näätä: metsäisissä ympäristöissä
• Kanahaukka: merkittävä uhka ilmasta; katettu tarha suositeltava

Luonnollinen lisääntyminen

Kanat munivat riippumatta siitä, onko kukko läsnä vai ei. Hedelmöittämättömät munat ovat tavallisia kulutusmunia. Jos halutaan poikasia, tarvitaan kukko ja joko hautuva kana tai keinohautomo.

Hautominen ja poikasten hoito

• Hautomisaika: 21 päivää
• Poikasten lämpötila ensimmäisinä viikkoina: noin 35 °C (infrapunalamppu), laske asteittain 3 °C viikossa
• Poikaset tarvitsevat poikasrehua ja puhdasta vettä ensimmäisestä päivästä alkaen
• Pidä poikaset erillään aikuisista kanoista ensimmäiset 6-8 viikkoa

Jalostusohjelmat

Jos haluaa jalostaa suomalaista Maatiaiskanan alkuperäisrotua, ota yhteyttä SIKAan ja rekisteröityihin kasvattajiin. Sisäsiitos on riski pienissä populaatioissa ja sitä tulee välttää vaihtamalla jalostusyksilöitä muiden kasvattajien kanssa.

Kysymyksiä itseltäsi

• Onko minulla tilaa kanalalle (vähintään 2-3 m²) ja ulkotarhalle?
• Pystynkö minä tai naapuri hoitamaan kanoja päivittäin, myös lomien aikana?
• Ovatko naapurit ja kunta tietoisia ja myötämielisiä?
• Onko minulla varaa jatkuviin kuluihin?

Arvioitavat kulut

• Kanala ulkotarhoineen: 500-3 000 euroa (itse rakennettu vs. valmis)
• 3 kanaa rekisteröidyltä kasvattajalta: 60-150 euroa
• Rehu kuukaudessa 3 kanalle: 20-40 euroa
• Kuivike ja lisäravinteet: 10-20 euroa/kuukausi
• Eläinlääkärikäynti: 60-150 euroa/käynti

Mistä hankkia?

• Rekisteröidyt kasvattajat SIKAn kautta
• Siipikarjanäyttelyt ja -pörssit
• Pelastetut munijakanat teollisuustuotannosta (vaativat lisähoitoa ja totuttelua)