Beveren

Beveren kuuluu vanhimpiin ja suurikokoisimpiin harrastuskanien rotuihin. Aikuinen painaa tavallisesti 3,6-5,4 kiloa, mikä sijoittaa rodun selvästi isokokoisten kanien joukkoon. Runko on pitkä ja lihaksikas, selkälinjassa on loiva kaari, ja turkki on tiheä ja huomattavan kiiltävä.

Rotu on saanut nimensä Beverenin kaupungista Antwerpenin liepeiltä Belgiasta, jossa se kehitettiin 1800-luvun lopulla. Sitä jalostettiin alun perin sekä turkin että lihan vuoksi, ja turkin laatu auttoi rotua leviämään muihin maihin näyttely- ja lemmikkikanina.

Nykyään Beverenia arvostetaan ennen kaikkea luonteensa vuoksi. Se on tyypillisesti rauhallinen, lempeä ja utelias, ja se tottuu käsittelyyn hyvin, kun ihmiset ovat sille tuttuja. Koko ja tasapainoinen luonne sopivat parhaiten omistajalle, joka pystyy tarjoamaan riittävästi tilaa ja säännöllistä vuorovaikutusta.

Kenelle Beveren sopii

Tämä rotu sopii kotiin, jossa on tilaa suurelle aitaukselle ja aikaa päivittäiseen käsittelyyn ja liikuntaan. Rauhallinen luonne sopii myös ensikertalaiselle, kunhan tämä on valmis vastaamaan ison kanin tarpeisiin. Koko tekee rodusta kuitenkin epäkäytännöllisen pieniin koteihin tai hyvin pienille lapsille, jotka eivät pysty kannattelemaan painoa turvallisesti.

Beveren kehitettiin Beverenin kaupungissa lähellä Antwerpenia Belgiassa 1890-luvun lopulla. Sitä pidetään yhtenä Manner-Euroopan suurten turkiskanirotujen perustajaroduista, ja se pohjautui paikalliseen kantaan, jota pidettiin sekä nahan että ruoan vuoksi.

Alkuperäinen ja tunnetuin väri oli sininen, tasainen ja puhdas liuskeenharmaa sävy, josta tuli rodun tunnusmerkki. Sinisen turkin tiheys ja kiilto tekivät kanista haluttua turkiskaupassa ja auttoivat rakentamaan sen mainetta Belgian rajojen ulkopuolella.

Rotu saapui Britanniaan 1900-luvun alussa, jossa kasvattajat vakiinnuttivat tyypin ja laajensivat väriskaalaa. Perään tulivat valkoinen, musta ja ruskea väritys, ja rodulle perustettiin oma erikoisklubi standardin ylläpitämiseksi. Britanniasta Beveren levisi muihin englanninkielisiin maihin.

Beveren on vaikuttanut useiden myöhempien rotujen kehitykseen, sillä sen turkkia ja rakennetta on hyödynnetty jalostusohjelmissa muualla. Rotu on nykyään melko harvinainen, ja sitä pitävät lähinnä harrastajat ja näyttelykasvattajat, ei niinkään tavalliset lemmikinomistajat.

Beverenilla on pitkä, pyöreähkö runko, jossa selässä on loiva kaari, mitä joskus kuvataan mandoliinin muotoiseksi. Pää on leveä, korvat suuret ja V-asennossa, ja kokonaisvaikutelma on tukeva, tasapainoinen kani. Turkki on rodun tärkein tuntomerkki: paksu, pehmeä ja kiiltävä, ja sillä on niin sanottu rollback-ominaisuus eli se palautuu hitaasti paikalleen, kun sitä silittää vastakarvaan.

Turkki ja värit

Sininen on rodun klassinen ja alkuperäinen väri: tasainen, keskisävyinen liuskeenharmaa, jossa kiilto ulottuu aina ihoon asti. Valkoinen muunnos on puhtaan valkoinen ja silmät siniset. Osa standardeista hyväksyy myös mustan, ruskean ja lilan värin. Jokaisessa värissä turkin tulee olla tasainen, tiheä ja kirkas, ja juuri kiilto tekee rodusta niin puoleensavetävän. Karvan pituus on noin neljä senttiä, pidempi kuin useimmilla tavallisilla kaneilla.

Beveren tunnetaan tasaisesta ja vakaasta luonteestaan. Rotu on lempeä ja sävyisä, ja se sietää käsittelyä yleensä hyvin, kun se on oppinut luottamaan ympärillään oleviin ihmisiin. Samalla se on valpas ja utelias, ja yksilöt tutkivat usein mielellään uusia esineitä ja ympäristöään.

Kun perheenjäsenet käsittelevät kania rauhallisesti ja säännöllisesti, Beverenista tulee tyypillisesti luottavainen ja seurallinen. Kyseessä on iso kani, joten lapsia tulee valvoa ja opastaa kannattelemaan koko vartaloa sen sijaan, että kania nostettaisiin niskasta tai korvista. Vieraiden seurassa Beveren saattaa aluksi olla varautunut, mutta harvoin aggressiivinen. Muiden kanien kanssa steriloidut tai kastroidut parit, jotka totutetaan toisiinsa vähitellen, voivat elää yhdessä; kuten useimmilla kaneilla, saman sukupuolen leikkaamattomat yksilöt saattavat riidellä.

Päivittäinen hoito perustuu puhtaaseen aitaukseen, tuoreeseen ruokaan ja veteen sekä aikaan häkin ulkopuolella liikkumiseen. Tiheä turkki vaatii säännöllistä huolenpitoa pysyäkseen kiiltävänä ja takkuuntumattomana, ja suuri koko tarkoittaa, että kani tarvitsee enemmän tilaa ja liikuntaa kuin pienemmät rodut.

Turkinhoito

• Harjaa kerran viikossa, karvanlähdön aikana useammin, jotta irtokarva lähtee pois
• Tarkista kynnet muutaman viikon välein ja leikkaa, kun ne kasvavat pitkiksi
• Tarkista korvat ja takapää säännöllisesti puhtauden varalta
• Vältä kylpemistä; puhdista tahrat paikallisesti, sillä koko kylpy stressaa kania

Liikunta

• Anna vähintään kolmesta neljään tuntia valvottua ulkoiluaikaa päivässä
• Järjestä turvallinen jaloittelutarha tai kanin mukaan turvattu huone
• Tarjoa tunneleita, laatikoita ja pureskeltavia leluja pitämään kani aktiivisena
• Anna tilava aitaus, jotta kani voi venytellä ja hyppiä sisätiloissa

Ympäristö

Pidä Beveren vedottomassa tilassa, jonka lämpötila pysyy tasaisena. Suomen pitkät, pimeät ja kylmät talvet tekevät lämpimästä sisätilasta käytännössä välttämättömän, sillä kanit eivät kestä kylmyyttä tai vetoa ulkona. Kanit sietävät myös kuumuutta huonosti, joten kesällä on vältettävä suoraa auringonpaistetta ja huolehdittava varjosta ja ilmanvaihdosta. Rauhallinen ja ennakoitava ympäristö sopii rodulle ja vähentää stressiä.

Heinä on kanin ruokavalion perusta, ja sen tulisi muodostaa suurin osa Beverenin päivittäisestä ruoasta. Rajoittamaton määrä heinää, kuten timoteita tai niittyheinää, tukee ruoansulatusta ja kuluttaa jatkuvasti kasvavia hampaita. Pelletit ja tuoreet vihannekset tuovat lisäravinteita, mutta ne tulee annostella tarkasti eikä tarjota vapaasti, varsinkin isolla rodulla, joka lihoo herkästi.

Herkut ja lisäravinteet

Tarjoa päivittäin pieniä määriä turvallisia lehtivihanneksia, kuten roomansalaattia, yrttejä ja voikukanlehtiä. Käytä hedelmiä ja juureksia vain silloin tällöin pieninä paloina niiden sokeripitoisuuden vuoksi. Terve kani, joka syö hyvää heinää ja tasapainoista ruokavaliota, tarvitsee harvoin lisäravinteita; tarjoa puhdasta vettä aina saatavilla pullosta tai painavasta kupista.

Beverenia pidetään kestävänä rotuna, ja se elää hyvällä hoidolla yleensä 5-8 vuotta. Useimmat terveysongelmat ovat kaikilla kaneilla yleisiä, eivät rodulle ominaisia. Päivittäinen syömisen, ulosteiden ja käytöksen tarkkailu on luotettavin tapa huomata ongelmat ajoissa.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Tarjoa rajoittamaton määrä heinää pitämään hampaat ja suolisto toiminnassa
• Tarkista takapää päivittäin lämpiminä kausina toukkataudin ehkäisemiseksi
• Pidä rokotukset ajan tasalla siellä, missä myksomatoosi- ja RHD-rokotteita on saatavilla
• Varaa vuosittainen tarkastus kaneihin perehtyneelle eläinlääkärille
• Steriloi tai kastroi vähentääksesi lisääntymiseen liittyviä syöpiä ja parantaaksesi käytöstä

Koska Beveren on suurikokoinen kani, sen asumisen tulee olla väljempi kuin pienille roduille myytävä tavallinen häkki. Aitauksessa kanin tulee mahtua makaamaan täysin ojentautuneena, seisomaan takajaloillaan ja hyppäämään useita askelia seiniin osumatta. Yhdistä päähäkki turvalliseen jaloittelualueeseen päivittäistä liikkumista varten.

Tarkistuslista asumiseen

• Tilava, umpilattiainen aitaus paksulla, imukykyisellä kuivikkeella
• Kuivikelaatikko nurkkaan, jonka kani itse valitsee
• Heinäteline tai heinäkasa aina täynnä
• Vesipullo tai painava kuppi tarkistetaan ja täytetään päivittäin
• Piilopaikka tai suojattu koppi turvaa ja levolle
• Pureskeltavia leluja ja tunneleita virikkeeksi

Beveren saavuttaa sukukypsyyden muutaman kuukauden iässä, mutta isot rodut annetaan yleensä kasvaa loppuun ennen jalostuskäyttöä. Naaras on vastaanottavainen melko jatkuvasti eikä vain tiettynä vuodenaikana. Parittelun jälkeen tiineys kestää noin kuukauden, ja naaras rakentaa pesän heinästä ja omasta turkistaan hieman ennen poikimista.

Pentueet ovat tavallisesti keskikokoisia tai suuria. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina ja ovat täysin riippuvaisia emästään. Silmät avautuvat noin kymmenen päivän iässä, ja seuraavien viikkojen aikana ne alkavat poistua pesästä ja maistella kiinteää ruokaa. Vieroitus on yleensä valmis kuuden ja kahdeksan viikon välillä. Tarjoa naaraalle rauhallinen pesäkoppi, ylimääräistä ruokaa ja mahdollisimman vähän häiriöitä tänä aikana. Jalostusta tulee harjoittaa vastuullisesti ottaen huomioon terveys, luonne ja pentujen kodit.