Kilpakyyhky

Racing Homer on kyyhkyrotu, joka on kehitetty nimenomaan pitkän matkan kilpalentoon. Se ei ole näyttelylintu koristetarkoituksessa, vaan sukupolvien saatossa jalostettu työlinja: valintaperusteena on kyky löytää tie takaisin omaan kyyhkyslakkaan matkoilta, jotka voivat venyä satoihin kilometreihin. Kilpailussa linnut päästetään lentoon sovitusta pisteestä, ja paluuseen kulunut aika suhteutetaan lennettyyn matkaan.

Vartalonrakenteeltaan Racing Homer on keskikokoinen, tiivis ja lihaksikas, ja sen syvä rintakehä antaa tilaa lentolihaksille. Ryhti on valpas ja tasapainoinen. Väri vaihtelee laajasti, koska sitä ei oteta huomioon jalostusvalinnassa. Kasvattajille ratkaisevat asiat ovat suunnistuskyky, siipien laatu, palautuminen rasituksesta ja halu palata kotiin nopeasti.

Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat uskollisuus omalle lakalle, älykkyys, ahkeruus harjoittelussa, keskittymiskyky lennon aikana ja urheilullinen kestävyys. Näiden ominaisuuksien vuoksi lintu sopii pitäjälle, joka haluaa aktiivisen ja koulutettavissa olevan kyyhkyn, ei pelkkää koristelintua.

Kenelle rotu sopii

Racing Homer sopii pitäjälle, joka pystyy sitoutumaan päivittäiseen rutiiniin. Lintu tarvitsee turvallisen lakan, säännöllisesti pidennettäviä harjoituslentoja ja työn tahtiin sovitetun ruokinnan. Rotu palkitsee ne, jotka nauttivat kunnon kohottamisesta ja suunnistusharjoittelusta, ei niitä, jotka etsivät vaivatonta lemmikkiä. Aloittelijakin voi pitää rotua menestyksekkäästi, mutta kilpalennätyksen oppiminen vie vähintään kauden.

Kyyhkyt ovat kuljettaneet viestejä ja löytäneet tiensä kotiin jo tuhansien vuosien ajan, ja moni kulttuuri on pitänyt kotiutuvia lintuja kauan ennen varsinaisen kilpalennätyksen syntyä. Racing Homer omana, määriteltynä urheilulinjanaan on kuitenkin peräisin 1800-luvun Belgiasta.

Belgialaiset harrastajat risteyttivät 1800-luvun alkupuolella ja puolivälissä olemassa olevia kotiutus- ja postikyyhkyrotuja, muun muassa Antwerpenin smerlestä polveutuvia lintuja ja muita paikallisia kotiutuvia kantoja, valiten tiukasti vain nopean paluukyvyn perusteella. Nykyaikainen kyyhkyskilpailu järjestäytyi Belgiassa 1850-luvun tienoilla, kun kerhot alkoivat sopia yhteisistä lähtöpisteistä ja mitata paluuaikoja.

Belgiasta laji levisi Ranskaan, Alankomaihin, Britanniaan ja muualle Eurooppaan 1800-luvun jälkipuoliskolla ja sen jälkeen Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan ja muille alueille. Paikalliset harrastajat toivat maahan belgialaista kantaa ja jatkoivat jalostusta suorituskyvyn ehdoilla, minkä vuoksi belgialainen verilinja vaikuttaa yhä nykypäivän kilpalakoissa.

1900-luvun kuluessa kotiutuvat kyyhkyt palvelivat myös käytännön tehtävissä ja kuljettivat viestejä molempien maailmansotien aikana, kun muut yhteydenpitokeinot pettivät. Tämä paineensietokyvystä kertova historia vahvisti rodun mainetta suunnistajana ja kestävässä lentotyössä, ja kilpalennätys mittaa näitä ominaisuuksia yhä.

Racing Homer näyttää siltä kuin se olisi rakennettu lentämistä varten. Runko on tiivis ja hyvässä tasapainossa, selkä leveä hartioiden kohdalta, ja rintakehä syvä, jotta se antaa tilaa voimakkaille lentolihaksille. Siivet ovat pitkät ja lepäävät lähellä vartaloa, kärkisulat lujat. Pää on pyöreähkö, silmä kirkas ja valpas, ja usein nokan tyvessä erottuu selvä vahanahka. Lintu antaa kokonaisuutena vaikutelman kunnosta, ei koristeellisuudesta.

Höyhenpeite ja värit

Koska väritys ei ole jalostustavoite, Racing Homereita tavataan hyvin monenvärisinä. Sininauhainen ja sinishakki ovat yleisiä, samoin punaiset, mealy-, grizzle- ja valkoiset linnut. Harrastajille höyhenten laatu merkitsee enemmän kuin väri: tiivis, kiiltävä ja vettä hylkivä höyhenpeite sekä vahvat, vahingoittumattomat kärkisulat kertovat linnun olevan hyvässä kunnossa. Löysä tai himmeä puku voi viitata huonoon vointiin tai sulkasatoon, joten pitäjät seuraavat höyhenten kuntoa tarkasti läpi kauden.

Racing Homer on yleensä rauhallinen ja tasainen pitäjänsä seurassa, varsinkin jos sitä on käsitelty säännöllisesti pienestä pitäen. Rodun tunnusomaisin piirre on side omaan lakkaan. Juuri tämä kiintymys saa linnun palaamaan pitkienkin matkojen takaa, ja se helpottaa myös päivittäistä käsittelyä, koska lintu haluaa palata kotiin syömään ja yöpymään.

Ihmisten seurassa rotu kesyyntyy rutiinin myötä ja oppii yhdistämään pitäjän ruokaan ja suojaan. Vieraita kohtaan se pysyy varovaisena mutta ei hyökkäävänä. Parvessa Racing Homerit ovat sosiaalisia ja tulevat hyvin toimeen samassa lakassa, vaikka koiraat voivat riidellä pesäkopeista pesimäaikana. Ne elävät ongelmitta yhdessä muidenkin kyyhkyrotujen kanssa.

Harjoittelussa ja kilpalennoilla lintu on keskittynyt ja määrätietoinen. Hyväkuntoinen Homer suuntautuu nopeasti heti päästämisen jälkeen ja lentää päämäärätietoisesti sen sijaan, että se harhailisi. Tämä yhdistelmä, rauhallisuus lakassa ja keskittyminen ilmassa, on juuri se, mihin sukupolvien jalostusvalinta on tähdännyt.

Racing Homerin hoito rakentuu puhtaan lakan, päivittäisen lennätyksen ja vakaan rutiinin varaan. Lintu on kestävä eikä luonteeltaan vaativa, mutta sen urheilullinen tehtävä edellyttää, että kunnosta pidetään jatkuvasti huolta.

Höyhenten hoito

• Tarjoa matala kylpyvesi kaksi tai kolme kertaa viikossa, jotta linnut voivat puhdistaa höyhenensä ja pitää loiset kurissa.
• Tarkista kärki- ja pyrstösulat säännöllisesti vaurioiden tai punkkien varalta.
• Pidä jalkarenkaat puhtaina ja tarkista, ettei jaloissa ole vammoja tai suomukertymiä.
• Seuraa sulkasaton etenemistä ja tue sitä hyvällä ravinnolla sen sijaan, että kilpailutat lintua sen läpi.

Liikunta

• Anna lintujen lentää vapaana lakan ympärillä kerran tai kaksi päivässä, jotta ne rakentavat lihaskuntoa ja opettelevat tuntemaan alueen.
• Kasvata harjoituslentojen matkaa vähitellen, viikkojen kuluessa, älä kertarysäyksellä.
• Pidä linnut kunnossa kilpailukausien välillä säännöllisellä liikunnalla pitkien lepojaksojen sijaan.
• Vältä raskasta rasitusta helteellä tai sulkasadon kiivaimman vaiheen aikana.

Ympäristö

Lakan tulee olla kuiva, vedoton ja hyvin ilmastoitu, ja siinä pitää olla orsia tai pesäkoppeja, tiheä verkko petoja ja jyrsijöitä vastaan sekä riittävästi tilaa, ettei ahtautta pääse syntymään. Kosteus ja ahtaus ovat sairauksien yleisin syy, joten kuivuus ja ilmanvaihto ratkaisevat enemmän kuin lämpö. Sijoita lakka niin, että linnut näkevät taivaalle ja pystyvät suuntautumaan palatessaan. Pitkän ja pimeän talven aikana kuivuus ja vedottomuus ratkaisevat enemmän kuin varsinainen lämmitys, sillä terve kyyhky kestää kylmää hyvin, kunhan se pysyy kuivana ja tuulelta suojassa.

Racing Homereita ruokitaan viljaseoksella, ei yhdellä siemenlajilla. Tasapainoinen kilpailurehu yhdistää tyypillisesti palkokasveja, kuten herneitä ja papuja proteiinin lähteeksi, energiaa antaviin viljoihin, kuten maissiin, vehnään, durraan ja ohraan. Seoksen suhteet muuttuvat linnun työmäärän mukaan: hiilihydraattipitoisempaa viljaa raskaan harjoittelun ja kilpailun aikana, kevyempää seosta levon ja sulkasadon aikana. Jatkuva pääsy puhtaaseen veteen ja soraan, joka auttaa lintua jauhamaan ja sulattamaan kovia siemeniä, on välttämätöntä.

Herkut ja lisäravinteet

Pieniä määriä herkkusiemeniä, kuten hampunsiementä, kanarialinnunsiementä tai saflorinsiementä, voi käyttää palkintona harjoittelussa. Kyyhkysille tarkoitettu sora sekä kivennäis- tai nokkakivi tuovat kalsiumia ja hivenaineita, mikä on tärkeää etenkin munivalle pesivälle naaraalle. Vitamiini- ja elektrolyyttilisiä lisätään joskus veteen raskaiden lentojen jälkeen, mutta puhdas vesi on päivittäinen perusta, eivätkä lisäravinteet saa korvata tasapainoista viljaruokintaa.

Racing Homer on vankka ja terve rotu, kun se asuu kuivassa ja puhtaassa lakassa. Hyvällä hoidolla linnut elävät tavallisesti 10-15 vuotta, vaikka kilpailevat linnut altistuvat taudeille enemmän kuin pelkästään kotona pidettävät, koska ne joutuvat kosketuksiin muiden lintujen kanssa lähtöpisteillä ja kuljetuksen aikana. Useimmat terveysongelmat juontuvat kosteudesta, ahtaudesta, stressistä tai kontaktista sairaisiin lintuihin, joten ennaltaehkäisy on pitkälti hoidon ja hallinnan kysymys. Suomessa kostea syysaika ja pakkasiin asettuva talvi lisäävät tarvetta pitää lakka erityisen kuivana ja vetoisuudelta suojattuna.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä lakka kuivana, hyvin ilmastoituna ja vapaana ulostekertymistä.
• Rokota paramyksovirusta vastaan alueesi suositusten mukaan ja aina kun kilpailu sitä edellyttää.
• Pidä uudet tai palanneet linnut karanteenissa ennen kuin päästät ne muun parven joukkoon.
• Tarjoa puhdasta vettä joka päivä ja puhdista juoma-astiat usein trikomoniaasin leviämisen rajoittamiseksi.
• Tarkasta loiset säännöllisesti ja hoida tarvittaessa koko lakka.

Harva kotieläimeksi otettu lintu on yhtä helposti koulutettavissa tiettyyn tehtävään kuin Racing Homer. Koulutus hyödyntää linnun luontaista kotiutumisvaistoa sen sijaan, että se toimisi sitä vastaan. Pitäjä opettaa linnulle ensin kotilakan ja päästää sen sitten yhä kauempaa, jotta se oppii suuntautumaan ja palaamaan nopeasti. Nuoret linnut oppivat nopeimmin, ja rauhallinen, toistuva rutiini tuottaa parhaan tuloksen.

Perusteet

1. Anna nuorten lintujen ensin totutella lakkaan ja oppia tuntemaan rakennus ja ympäristö, ennen kuin niitä päästetään lentoon kauemmas kotoa.
2. Aloita lakkalennolla, jotta linnut kiertävät kotialuetta ja kartuttavat kuntoa ja itseluottamusta.
3. Aloita lyhyillä harjoituslennoilla lähellä kotia ja kasvata matkaa askel askeleelta viikkojen kuluessa.
4. Päästä linnut aluksi vain hyvällä säällä ja ota paluuajat ylös, jotta näet jokaisen linnun edistymisen.
5. Ruoki lakassa heti paluun jälkeen, jotta lintu yhdistää nopean kotiinpaluun palkintoon.
6. Etene kohti kilpailumatkoja vasta sitten, kun lintu palaa luotettavasti lyhyemmiltä harjoituslennoilta.

Lakka on Racing Homerin elämän keskipiste ja paikka, johon se koulutetaan palaamaan, joten sen suunnittelu vaikuttaa sekä terveyteen että suorituskykyyn. Hyvä lakka on kuiva, vedoton orsien korkeudella mutta muuten hyvin ilmastoitu, ja se on suojattu pedoilta ja jyrsijöiltä. Jokaisella linnulla tulee olla riittävästi tilaa ja esteetön näkymä taivaalle, jotta suunnistaminen paluulennolla onnistuu. Erilliset osastot koiraille, naaraille, nuorille linnuille ja sairaille helpottavat sekä pesinnän että tautien hallintaa. Suomalaisessa lakassa kannattaa panostaa lämmöneristykseen ja tuulensuojaan nimenomaan pitkien pakkasjaksojen vuoksi, vaikka itse lämpötila saa laskea, kunhan kosteus ja veto pysyvät kurissa.

Tarkistuslista lakan rakentamiseen

• Kuiva, säältä suojattu rakennus, joka on nostettu irti kostealta maalta
• Säädettävä ilmanvaihto, joka pitää orret vedottomina
• Petoturvallinen verkko kaikissa aukoissa
• Yksilölliset orret tai pesäkopit vähentävät nokkimista
• Laskeutumislauta ja loukku, jotta palaavat linnut pääsevät nopeasti sisään
• Puhtaat juoma- ja ruoka-astiat, sora-astia ja kylpyallas
• Erillinen karanteeni- tai sairasosasto

Racing Homerit kasvattavat yleensä poikasensa itse, mikä tekee hautomavaiheesta pitäjälle vaivatonta. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa parin päivän välein, ja molemmat vanhemmat vuorottelevat haudonnassa: koiras istuu usein päivän keskivaiheilla ja naaras yön yli. Munat kuoriutuvat noin 17-19 vuorokaudessa. Ensimmäisinä päivinä vanhemmat ruokkivat poikasia kupumaidolla, ravinnepitoisella eritteellä, ennen kuin siirtyvät pehmitettyyn ja lopulta kokonaiseen viljaan. Useimmat harrastajat antavat vanhempien hautoa munat luonnollisesti, mutta hautomakonetta voi käyttää varajärjestelynä.

Hautomisen vaiheet

1. Anna vakiintuneille, toisiinsa sitoutuneille pareille puhdas pesäkoppi ja pesämateriaalia.
2. Anna molempien vanhempien vuorotella haudonnassa äläkä häiritse pesää.
3. Tarkista munien kehitys läpivalaisemalla noin päivinä 7-10.
4. Pidä lakka rauhallisena ja lämpötila tasaisena kuoriutumisen lähestyessä.
5. Jätä vastakuoriutuneet poikaset vanhempien luo, jotta ne saavat kupumaitoa.
6. Rengasta poikaset oikeassa iässä kilpailutunnistusta varten ja seuraa kasvua siihen asti, kun ne lähtevät pesästä noin neljän-kuuden viikon iässä.