Afrikan pöllökyyhky

Afrikanpöllökyyhky on pieni koristekyyhky, jota pidetään näyttelyä varten, ei kilpalentoon tai hyötykäyttöön. Se kuuluu pöllökyyhkyjen ryhmään: nimitys viittaa pyöreään, lyhytkasvoiseen päähän, joka muistuttaa etäisesti pöllöä. Aikuinen lintu on tanakka ja pienikokoinen, runko on lyhyt, otsa korkea ja pyöreä, ja hyvin pieni nokka istuu leveässä päässä.

Tunnusomaisin piirre on röyhelö: rintakehän etupuolella kulkeva sulkakaistale, joka kasvaa kahteen suuntaan ja kohtaa keskellä rintaa jakoviivan tavoin. Tämä ominaisuus yhdessä lyhyen pään kanssa erottaa afrikanpöllökyyhkyn suuremmista pöllökyyhkyroduista, kuten englanninpöllökyyhkystä, sekä läheistä sukua olevasta itämaisesta röyhelökyyhkystä.

Luonne on iso osa rodun suosiota. Afrikanpöllökyyhkyt ovat lämpimiä, lempeitä ja rauhallisia, ja ne sopeutuvat hyvin lakkaan, jota hoitaa tarkkaavainen kasvattaja. Linnut ovat hiljaisia ja sietävät käsittelyä hyvin, joten ne sopivat myös aloittelevalle harrastajalle, joka haluaa helppohoitoisen näyttelykyyhkyn.

Kenelle rotu sopii

Afrikanpöllökyyhky sopii kasvattajalle, joka haluaa pienen, lempeän kyyhkyn näyttelyä tai pelkkää pidon iloa varten. Lyhyt nokka rajoittaa sitä, miten hyvin emo pystyy ruokkimaan poikasiaan, joten pesintää suunnittelevan kannattaa varautua pitkänokkaisen rodun kasvattipareihin. Kestävää ulkokarjaa tai lentävää rotua etsivälle sopii paremmin hyöty- tai kirjekyyhky.

Afrikanpöllökyyhky kehittyi Pohjois-Afrikan lyhytpäisistä pöllökyyhkyistä. Tunisia mainitaan rodun syntysijana, ja ensimmäiset linnut kulkeutuivat alueelta Eurooppaan Välimeren kauppareittejä pitkin. Pöllökyyhkyt ovat vanha lintusuku: röyhelöllisiä ja lyhytpäisiä muotoja on kuvattu Euroopassa ja Lähi-idässä vuosisatojen ajan.

Rotu tuli eurooppalaisten kyyhkysharrastajien pariin 1800-luvulla. Levitessään Britanniaan ja Manner-Eurooppaan kasvattajat valikoivat lintuja, joilla oli tuontilintuja lyhyempi nokka, pyöreämpi pää ja siistimpi röyhelö. Tämä jalostustyö muutti alueellisen tyypin selvärajaiseksi näyttelyroduksi.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa rotujärjestöt ja näyttelystandardit vahvistivat arvosteluperusteet, joita tuomarit käyttävät yhä: pään muoto, nokan pituus, röyhelö ja suppea hyväksyttyjen värien luettelo. Tänä aikana afrikanpöllökyyhkystä muodostui yksi pöllökyyhkyryhmän pienimmistä ja hienostuneimmista roduista.

Rotu on edelleen erikoistuneen näyttelykyyhkyn asemassa, ei tavallinen lakkalintu. Sitä kasvattavat näyttelyissä käyvät harrastajat sekä ne, joita kiehtoo linnun ulkomuoto ja rauhallinen luonne.

Afrikanpöllökyyhky vaikuttaa pieneltä, siistiltä ja pyöreältä linnulta. Pää on leveä ja korkea, otsa kupera, ja lyhyt pää on koko tyypin määrittävä piirre. Nokka on lyhyt ja hento ja sijaitsee alhaalla leveässä päässä. Kaula on lyhyt, runko tanakka, ja lintu seisoo lyhyillä jaloillaan melko pystyasennossa.

Röyhelö kulkee pitkin rinnan etupuolta, ja sulat kääntyvät kummallakin puolella ulospäin muodostaen keskelle jakauman. Arvostelussa painavat eniten siisti, tasainen röyhelö ja aidosti lyhyt pää.

Höyhenpeite ja värit

Vartalon höyhenpeite on lyhyt ja sileä lukuun ottamatta rinnan röyhelöä. Valkoinen on yleinen ja suosittu väri, mutta rotua tavataan myös yksivärisenä sinisenä, hopeana, mustana ja punaisena sekä kuvioituna. Väriä kantavilla linnuilla silmä on yleensä oranssinpunainen, valkoisilla tumma. Puhdas väri, katkeamaton röyhelö ja aidosti lyhyt pää painavat arvostelussa enemmän kuin koko.

Afrikanpöllökyyhky kuuluu näyttökyyhkyjen rauhallisempaan päähän. Rotu on lämmin ja lempeä, ja useimmat linnut sietävät säännöllistä käsittelyä joutumatta paniikkiin, mikä selittää osaltaan sen suosion näyttelypöydällä. Tottunut lintu pysyy tyynenä sekä kädessä että näyttelyhäkin orrella.

Nuoresta pitäen käsitelty lintu kesyyntyy ja rohkaistuu oman kasvattajansa seurassa. Vieraita kohtaan se on pikemminkin varautunut kuin aggressiivinen ja vetäytyy mieluummin kuin haastaa. Sekalakassa se tulee toimeen muiden kyyhkyjen kanssa, mutta lyhyt nokka on sille haitaksi, jos se joutuu kilpailemaan ruokinnalla suurempien, pitkänokkaisempien rotujen kanssa.

Kyyhkyjen mittapuulla rotu on hiljainen. Linnut kuherlevat hiljaa parittelun aikana ja pesällä, mutta eivät pidä melua päivän mittaan. Rauhallinen, tasainen käsittely pitää linnut kesyinä ja vähentää stressiä ennen näyttelyitä.

Päivittäinen hoito noudattaa yleistä kyyhkystenhoitokäytäntöä, mutta pienellä lyhytpäisellä linnulla on muutama oma erityispiirteensä. Röyhelöinen rinta ja lyhyt pää tarkoittavat, että kasvattajan on seurattava puhtautta ja ruokintaa tarkemmin kuin tavallisella hyötykyyhkyllä.

Höyhenten hoito

• Tarjoa matala kylpyvesi kaksi tai kolme kertaa viikossa, jotta röyhelö ja vartalon sulat pysyvät puhtaina.
• Tarkista röyhelö lian ja kuivuneen ulosteen varalta, sillä ne takertuvat rinnan sulkiin.
• Leikkaa kynnet, kun ne kasvavat liian pitkiksi, ja tarkista lyhyt nokka liikakasvun tai vaurioiden varalta.
• Tarkista loisten varalta tavallisen käsittelyn yhteydessä ja käsittele lakka tarvittaessa.

Liikunta

• Anna linnuille päivittäin tilaa liikkua väljässä lakassa tai katetussa ulkotarhassa.
• Rotu ei ole vahva lentäjä, ja sitä pidetään yleensä suljetussa tilassa vapaana lentelyn sijaan.
• Tarjoa orsia ja lattiatilaa, jotta linnut voivat oikoa siipiään, kävellä ja kylpeä.

Olosuhteet

Pidä linnut kuivassa, vedottomassa lakassa, jossa on hyvä ilmanvaihto ja puhdas, kuiva kuivike. Kyyhky kestää kylmää paremmin kuin kosteutta, joten tärkeintä on pitää lakka kuivana. Suomen pitkä ja kylmä talvi ei sinänsä haittaa kyyhkyjä, kunhan lakka on hyvin lämpöeristetty ja kosteudelta suojattu, sillä kostea ja tunkkainen ilma aiheuttaa enemmän ongelmia kuin pelkkä pakkanen. Varaa jokaiselle parille oma pesäkoppi, ja vältä ahtautta, joka levittää tauteja ja kuluttaa röyhelöä.

Afrikanpöllökyyhky syö samaa perusruokaa kuin muutkin näyttökyyhkyt: tasapainoista seosta viljaa ja palkokasveja, kuten herneitä, maissia, vehnää ja durraa, sekä pieniä siemeniä. Lyhyt nokka poimii pienet jyvät helpommin, joten pienempiin siemeniin painottuva seos sopii rodulle hyvin. Tarjoa liukenematonta soraa sekä kivennäis- tai nokkakiveä ruoansulatuksen ja munankuorten muodostumisen tueksi, ja pidä puhdasta vettä saatavilla jatkuvasti.

Herkut ja lisäravinteet

Pieniä määriä turvallisia vihreitä kasveja ja silloin tällöin öljysiemeniä voi tarjota herkkuina, mutta ne eivät saa korvata varsinaista viljaseosta. Pesimäaikana ja sulkasadon aikaan vitamiini- ja kivennäislisä vedessä tai ruoassa tukee lintujen kuntoa. Säädä annoksia niin, että linnut pysyvät sopivassa työpainossa eivätkä lihoudu liikaa, sillä ylipainoinen lintu pesii ja näyttäytyy huonosti.

Afrikanpöllökyyhky on kestävä pienikokoinen lintu, kun sitä pidetään kuivassa ja puhtaassa lakassa, ja hyvin hoidettu lintu elää 8-12 vuotta. Suurin osa rodun terveysongelmista on samoja kuin kyyhkyillä yleensä, ja muutama liittyy suoraan lyhyeen päähän. Hyvä hoitokäytäntö, uusien lintujen karanteeni ja säännöllinen tarkkailu ehkäisevät useimmat ongelmat.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä lakka kuivana, puhtaana ja hyvin tuuletettuna.
• Aseta uudet tai palaavat linnut karanteeniin ennen kuin lisäät ne parveen.
• Rokota paramyksovirusta vastaan alueilla, joilla tautia esiintyy.
• Tarjoa soraa, puhdasta vettä ja tasapainoista ruokaa ympäri vuoden.
• Madota ja hoida loiset säännöllisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Afrikanpöllökyyhkyn koulutus tarkoittaa lähinnä kesyyntymistä ja näyttelykuntoon totuttamista, ei lentämistä tai suorituksia. Rodun rauhallinen ja sopuisa luonne tekee siitä yhteistyöhaluisen, ja nuorena usein käsitellyistä linnuista kasvaa tyyniä ja itsevarmoja aikuisia. Useimmille kasvattajille tavoitteena on lintu, joka seisoo rauhallisena näyttelyhäkissä ja hyväksyy tuomarin käsittelyn.

Perusteet

1. Aloita poikasten käsittely varovasti lyhyin harjoitusjaksoin, kun niillä on jo höyhenpeite ja ne ovat tukevia.
2. Totuta lintu käteesi ruokintapaikan lähellä, jotta se yhdistää sinut ruokaan.
3. Harjoittele linnun nostamista ja pitämistä näyttelyotteessa niin, että se pysyy rauhallisena.
4. Ota käyttöön harjoitushäkki tai näyttelyhäkki, jotta lintu oppii asettumaan ja istumaan orrella.
5. Toista lyhyitä harjoitusjaksoja usein pitkien sijaan, ja lopeta aina linnun ollessa vielä rauhallinen.

Afrikanpöllökyyhky on lakkalintu, jota pidetään kuivassa ja turvallisessa kyyhkyslakassa tai katetussa ulkotarhassa. Rotua ei yleensä lennätetä vapaana, joten majoituksen on tarjottava riittävästi tilaa liikkumiseen, kylpemiseen ja pesintään suljetussa tilassa. Kaksi tärkeintä asiaa ovat kuivuus ja ilmanvaihto, sillä kosteus ja tunkkainen ilma aiheuttavat suurimman osan lakan terveysongelmista. Suomen pitkien ja pimeiden talvien aikana hyvin lämpöeristetty ja tuulelta suojattu lakka pitää linnut terveinä, sillä kylmyys itsessään ei ole ongelma, kunhan lakka pysyy kuivana.

Tarvikelista

• Pesäkoppi tai -kulho jokaiselle pesivälle parille, pesämateriaalin kanssa
• Orsia eri korkeuksilla lepäämistä varten
• Matala kylpyvesi tarjolla useita kertoja viikossa
• Ruokinta- ja vesiastiat irti lattiasta
• Soraa ja kivennäisiä saatavilla
• Pedoilta suojaava verkko kaikissa aukoissa

Afrikanpöllökyyhky munii yleensä kaksi munaa pesyettä kohti, ja molemmat vanhemmat osallistuvat hautomiseen. Munat kuoriutuvat noin 17-19 päivässä, mikä on kyyhkyillä tavallinen aika. Rodun haaste on ruokinta: hyvin lyhyt nokka vaikeuttaa emojen kykyä ruokkia poikasia tehokkaasti, joten moni kasvattaja siirtää munat tai poikaset pitkänokkaisen rodun kasvattiparin hoidettavaksi.

Kuoriutumisen vaiheet

1. Anna parin asettua ja munia, yleensä noin päivän välein kaksi munaa.
2. Anna molempien vanhempien hautoa vuorotellen, tai siirrä munat luotettavan kasvattiparin alle.
3. Tarkista, että munat pysyvät peitettyinä ja lämpiminä koko hautomisajan.
4. Odota kuoriutumista päivien 17-19 tienoilla ja jätä poikaset tällöin rauhaan.
5. Varmista poikasten ruokinta tarkistamalla, että kupu täyttyy, ja siirrä kasvattiparille, jos kasvu on hidasta.