Vatsakassika

Minipossu on pieneksi jalostettu kotisikarotu, jota pidetään ensisijaisesti lemmikkinä, ei tuotantoeläimenä. Sen tunnistaa lyhyestä, tukevasta rungosta, notkolla selästä ja matalalla roikkuvasta vatsasta, josta koko rotu on saanut nimensä. Aikuinen yksilö on matalarakenteinen ja painaa huomattavasti vähemmän kuin tuotantosika, mutta on silti painavampi ja tukevampi kuin moni ensikertalainen omistaja osaa odottaa.

Nämä siat ovat älykkäitä ja kiintyvät voimakkaasti hoitajiinsa. Ne tottuvat päivärytmiin, oppivat oman nimensä, ja niille voi opettaa kuivikealueen käytön tai yksinkertaisia komentoja. Älykkyyden rinnalla kulkee itsepäisyys: possu, joka pitkästyy tai jää ilman virikkeitä, keksii itse tekemistä tonkimalla, tuuppimalla tai testaamalla rajoja.

Minipossu on pitkäaikainen sitoumus. Elinikä on 12-18 vuotta, eli suunnilleen sama kuin koiralla, ja possu tarvitsee tilaa, sopivan ruokavalion ja johdonmukaista käsittelyä koko tuon ajan.

Kenelle rotu sopii

Rotu sopii omistajalle, jolla on ulkotilaa, aikaa päivittäiseen kanssakäymiseen ja kärsivällisyyttä älykkään, ajoittain jääräpäisen eläimen kanssa. Se ei sovi pieneen kerrostaloasuntoon, kiireiseen kotiin ilman kiinteää rytmiä eikä kenellekään, joka odottaa vaivatonta lemmikkiä.

Minipossun tarkkaa alkuperää ei ole virallisesti dokumentoitu, eikä yhtä perustajarekisteriä tai -ajankohtaa tunneta. Rodun juuret ovat Kaakkois-Aasian pienikokoisissa kotisioissa, joita kasvatettiin kylissä ja niiden lähistöllä sukupolvien ajan.

Kiinnostus sikaa kohtaan kotieläimenä kasvoi länsimaissa 1900-luvun lopulla, kun pieniä sikoja tuotiin maahan ja markkinoitiin uutuuslemmikkeinä. Kysyntä kasvoi nopeasti, ja sikoja kasvatettiin ja myytiin laajasti kompakteina seuralaisina.

Monia tuolloin myytyjä sikoja markkinoitiin todellista aikuiskokoaan huomattavasti pienempinä. Ostajat, jotka odottivat pysyvästi pienikokoista eläintä, yllättyivät usein, kun possu kasvoi aikuisena moninkertaiseksi luvattuun nähden. Tämä ristiriita johti siihen, että possuja luovutettiin ja sijoitettiin uusiin koteihin suurin joukoin.

Nykyään minipossuja pitävät kokeneet omistajat, ja niitä tukevat pelastusyhdistykset ja suojakodit, jotka ottavat vastaan eläimiä, joiden ensimmäinen koti ei ollut valmistautunut aikuiseen sikaan. Realistiset odotukset aikuiskoosta ja eliniästä ovat nykyisin keskeinen osa vastuullista omistajuutta.

Minipossulla on lyhyt, syvä runko lyhyiden jalkojen varassa. Selkä notkahtaa selvästi alaspäin, ja vatsa roikkuu matalalla, vanhemmilla tai ylipainoisilla yksilöillä lähes maata myöten. Pää on leveä, kuono lyhyt, korvat pienet ja pystyt, ja kasvoilla on syviä ihopoimuja. Häntä on suora, ei kierteinen.

Pienestä nimikkeestä huolimatta aikuinen yksilö on tukeva eläin. Nämä siat ovat tiiviitä ja lihaksikkaita, ja terve aikuinen painaa huomattavasti enemmän kuin sen matala runko antaa olettaa.

Turkki ja värit

Turkki on lyhyt ja jäykkä, harva pikemminkin kuin tiheä, ja iho näkyy usein sen alta. Yhtenäinen musta on yleinen väri, samoin valkoinen ja musta-valkosekoitteiset kuviot. Harva turkki suojaa huonosti sekä auringolta että kylmältä, joten possu tarvitsee kesällä varjoa ja talvella lämpimän, vedottoman suojan. Suomen pakkastalvina eristetty ja kuivitettu sisätila on välttämätön, ei vaihtoehto.

Minipossu on hellä omistajaansa kohtaan ja hakeutuu usein fyysiseen kontaktiin: se nojaa ihmiseen tai asettuu lähelle, kun luottamus on syntynyt. Se on utelias ja tutkii ympäristöään jatkuvasti kuonollaan tonkien, tuuppien ja haistellen.

Perheen keskuudessa possu on yleensä rauhallinen ja seurallinen, vaikka se voi olla omistushaluinen ruoan suhteen. Vieraiden seurassa possu saattaa aluksi olla varautunut ja lämmetä hitaasti. Muiden lemmikkien kanssa tulokset vaihtelevat: possu voi elää sovussa rauhallisten koirien ja kissojen kanssa, mutta ne voivat kilpailla ruoasta tai tilasta, eikä possua saa koskaan jättää ilman valvontaa koiran kanssa, jolla on voimakas saalisvietti.

Rotu on tarpeeksi älykäs oppimaan nopeasti ja tarpeeksi itsepäinen väittelemään vastaan. Possu, joka on oppinut saavansa huomiota tai ruokaa tuuppimalla, vinkumalla tai kaatamalla tavaroita, toistaa tätä käytöstä. Selkeät ja johdonmukaiset rajat alusta asti ehkäisevät suurimman osan ongelmakäytöksestä.

Turkinhoito

• Tarkasta ja leikkaa sorkat säännöllisesti, sillä liian pitkät sorkat aiheuttavat ontumista
• Kosteuta kuivaa, hilseilevää ihoa eläinlääkärin hyväksymällä tuotteella tarvittaessa
• Harjaa turkkia silloin tällöin irtokarvojen ja lian poistamiseksi
• Puhdista kasvojen ja ihon poimut kertymien ja ärsytyksen ehkäisemiseksi
• Tarjoa mutakylpy tai varjoisa viileä alue, sillä possu ei pysty hikoilemaan tehokkaasti

Liikunta

• Anna possulle päivittäin ulkoiluaikaa kävelyyn, tonkimiseen ja ruoan etsimiseen
• Tarjoa turvallinen kaivuu- tai tonkimisalue luontaisen käytöksen tyydyttämiseksi
• Käytä ruokapalapelejä ja hajasijoitettua ruokaa pitämään mieli virkeänä
• Vältä pakotettua ylirasitusta kuumalla säällä

Elinympäristö

Minipossu tarvitsee ulkotilaa ja kuivan, vedottoman suojan. Aitauksen on oltava matala ja tukeva, sillä possu tonkii aidan alta ja työntyy heikkoja esteitä vasten. Sisällä possu testaa kaappeja ja roska-astioita ruoan toivossa, joten säilytystilojen on kestettävä possun uteliaisuus. Lämpötila on tärkeä molempiin suuntiin: harva turkki suojaa huonosti, joten possu tarvitsee kesällä varjoa ja viilennystä ja talvella lämpimän, hyvin eristetyn makuualustan. Suomen pitkinä, pimeinä talvina pelkkä ulkotarha ei riitä: possu tarvitsee lämmitetyn tai vähintään hyvin eristetyn sisätilan.

Minipossu lihoo hyvin helposti, ja ylipaino on rodun yleisin ja haitallisin ongelma. Ruokavalion perustana tulee olla erityisesti minipossuille tai kääpiösioille kehitetty rehu, joka annostellaan painon mukaan eikä tarjota vapaasti. Tuoreet vihannekset lisäävät kuitua ja ravintoaineita, ja jatkuva pääsy puhtaaseen veteen on välttämätöntä.

Possu on hyvin ruokamotivoitunut ja kerjää herkästi, mutta kerjuun palkitseminen johtaa vaarallisen ylipainoiseen eläimeen. Annokset tulee mitoittaa kuntoluokan mukaan ja säätää eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

Herkut ja lisäravinteet

Käytä vähäkalorisina herkkuina esimerkiksi lehtivihanneksia, kurkkua tai paprikaa, ja laske kaikki herkut osaksi päivittäistä annosta. Hyvin koostettu possurehu kattaa yleensä tarvittavat ravintoaineet, joten lisää lisäravinteita vain eläinlääkärin suosituksesta.

Hyvällä hoidolla minipossu elää yleensä 12-18 vuotta. Suurin yksittäinen tekijä pitkän aikavälin terveydessä on paino, sillä useimmat rodun vakavat ongelmat johtuvat ylipainosta tai pahenevat sen myötä. Pääsy sikoihin perehtyneen eläinlääkärin luo on tärkeää, sillä kaikki pieneläinklinikat eivät hoida sikoja.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä possu terveessä painossa mitatulla ruokinnalla
• Leikkaa sorkat säännöllisen aikataulun mukaan
• Tarjoa varjoa, vettä ja viilennystä kuumalla säällä
• Sovi säännölliset tarkastukset sikoihin perehtyneen eläinlääkärin kanssa
• Seuraa ihon, silmien ja liikkumisen muutoksia ajoissa

Minipossu tulee sukukypsäksi nuorena, ja leikkaamaton eläin voi lisääntyä kauan ennen kuin se on fyysisesti täysikasvuinen. Tästä syystä useimmat lemmikkipossut kastroidaan tai steriloidaan, mikä vähentää myös hormonien aiheuttamia käytösongelmia.

Jalostuseläimillä kantoaika kestää noin kolme kuukautta, kolme viikkoa ja kolme päivää, sama yleinen aikajana kuin kotisioilla yleensäkin. Pahnueet ovat pienempiä kuin tuotantosikaroduilla. Emakko tarvitsee puhtaan, rauhallisen porsimispaikan, ja porsaat pysyvät emän luona imemässä ennen vieroitusta.

Vastuullinen jalostus on rajattua ja harkittua, koska rodulla on tausta ylitarjonnasta ja luovutuksista. Jalostusta harkitsevan kannattaa punnita, kuinka moni possu jo tarvitsee kodin pelastusyhdistysten ja suojakotien kautta.