Rottweiler

Rottweiler on vahvarakenteinen saksalainen suurkoira, jolla on leveä rinta, massiivinen luusto ja musta turkki selkeästi erottuvine ruosteenpunaisine tai mahonginvärisine merkkeineen. Aikuinen uros seisoo säkäkorkeudella noin 61-69 cm ja painaa 43-61 kg; naaraat ovat selvästi pienempiä, noin 56-64 cm ja 36-45 kg. Huolellisesti jalostettu yksilö liikkuu tasapainoisesti ja yllättävän ketterästi kokoonsa nähden.

Luonteeltaan rotu on rauhallinen ja itsestään varma, ei hermostunut eikä helposti kiihtyvä. Hyvin sosiaalistettu rottweiler on vakaa kotona, pidättyväinen vieraita kohtaan ja kiintynyt läheisiinsä. Monet omistajat kuvailevat koiraansa hiljaiseksi läsnäoloksi kotona, joka valpastuu välittömästi, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.

Rotu on jalostettu työtä varten. Se veti kärryjä, ajoi karjaa ja ryhtyi myöhemmin poliisi-, armeija-, etsintä- ja palvelutehtäviin. Tämä työhistoria näkyy koirassa edelleen: se tarvitsee tehtävän, päivittäistä liikuntaa ja omistajan, joka tarjoaa johdonmukaisen rakenteen ja koulutuksen.

Kenelle rotu sopii

Rottweiler sopii aktiiviselle, sitoutuneelle omistajalle, joka pystyy antamaan koiralle päivittäistä liikuntaa, varhaista sosialisointia ja johdonmukaista mutta reilua koulutusta. Se viihtyy parhaiten kodissa, jossa joku on paikalla usein ja asettaa selkeät säännöt. Rotu ei sovi ensikertaiselle koiraomistajalle, joka haluaa vaivattoman lemmikkieläimen, eikä kotitaloudelle, jolla ei ole aikaa koulutukseen, tai henkilölle, joka ei kykene hallitsemaan suurta ja vahvaa koiraa.

Rottweiler juontaa juurensa Rooman legioiden mukana kuljetettuihin karjanajajien koiriin. Kun roomalaiset joukot liikkuivat pohjoiseen Eurooppaan, ne toivat mukanaan mastiffityyppisiä koiria karjan paimentamiseksi ja vartioimiseksi. Nämä koirat jäivät alueille, joihin roomalaiset asettuivat, mukaan lukien eteläisen Saksan alue, josta myöhemmin tuli Rottweilin kaupunki.

Rottweil kasvoi vilkkaaksi karjakaupan keskukseksi keskiajalla. Paikalliset koirat, jotka polveutuivat roomalaisista karjanajajista risteytettynä paikalliseen paimennuskoirakantaan, ajoivat karjaa markkinoille ja vartioivat laumoja omistajineen matkan varrella. Kaupungin lihakauppiaat käyttivät koiria myös lihakuormalla täytettyjen kärryen vetämiseen. Rotu tunnettiin nimellä Rottweiler Metzgerhund, eli Rottweilin lihakauppiaan koira.

Rautateiden tulo 1800-luvulla lopetti karjan ajamisen pitkiä matkoja jalan, ja tarve karjanajajien koirille romahti. Rotu oli lähellä kadota 1800-luvun lopulla. Kiinnostus heräsi uudelleen 1900-luvun alussa, kun koira osoittautui sopivaksi poliisi- ja sotilaskäyttöön. Ensimmäiset saksalaiset rottweilerklubit perustettiin 1900-luvun alussa, ja yhtenäinen rotumääritelmä seurasi pian.

Rottweiler levisi Saksan ulkopuolelle 1900-luvun kuluessa ja vakiintui arvostetuksi sekä työkoirana että seuralaisena. Tänä päivänä sitä käytetään poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä sekä laajasti perhekoirana.

Rottweiler on tukeva, kompakti koira, joka on hieman pidempi kuin korkea. Vartalo on lihaksikas ja syvä rintakehästä, selkä suora ja vahva, ja kokonaisilme antaa vaikutelman voimasta ja kestävyydestä. Pää on leveä, kallonmuoto kohtuullisen pyöreä, kuono hyvin kehittynyt, ja tummat mantelinmuotoiset silmät antavat rauhallisen, tarkkaavaisen ilmeen. Korvat ovat keskikokoiset, kolmiomaiset ja kantautuvat eteenpäin pään vierelle.

Turkki ja väritys

Rottweilerin turkki on lyhyt, suora ja tiheä, pehmeän alusturkin päällä. Alusturkki on paksuin kaulan ja reisien alueella ja vaihtelee ilmaston mukaan. Turkki makaa tasaisena ja on helppo pitää puhtaana. Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on selkeästi rajautuneet merkit ruosteenpunaisesta syvään mahongiin. Nämä merkit esiintyvät johdonmukaisessa kuviossa: täplät kummankin silmän päällä, poskissa, kuonossa, rinnassa ja jaloissa sekä hännän alla. Selkeät, hyvin erottuvat merkit ovat rotumääritelmässä suositeltavia. Häntä leikattiin perinteisesti, mutta monissa maissa, myös Suomessa, se jätetään nykyisin luonnolliseksi, jolloin se kantautuu selän tasolla koiran liikkuessa.

Rottweiler on luonteeltaan itsestään varma, ei pelkäävä eikä helposti kiihtyvä. Kotona se on yleensä rauhallinen ja tasapainoinen, viihtyy lähellä ihmisiään. Rotu muodostaa vahvoja siteitä perheeseensä ja on usein hellä ja leikkisä ihmisten kanssa, joihin se luottaa. Monet rottweilerit hakeutuvat fyysiseen läheisyyteen ja nojautuvat suosikki-ihmistään vasten tai seuraavat heitä talosta toiseen.

Vieraiden suhteen rotu on luonnostaan pidättyväinen ja tarkkaavainen. Se tarvitsee yleensä aikaa hyväksyä uudet ihmiset ja arvioi tilanteen ennen reagoimista. Tämä vartiointivaisto on osa rotua, ja siksi varhainen ja jatkuva sosialisointi on tärkeää. Koira, joka altistuu nuorena monille ihmisille, paikoille ja muille eläimille, kasvaa rennommaksi ja harkitsevammaksi. Eristetty yksilö voi muuttua epäilevaiseksi tai reaktiiviseksi.

Oman perheen lasten kanssa hyvin kasvatettu rottweiler on yleensä lempeä ja kärsivällinen, vaikka sen koko edellyttää aina valvontaa pienten lasten seurassa. Muiden koirien ja lemmikkien kanssa tulokset vaihtelevat. Samaa sukupuolta olevien koirien välinen aggressio on mahdollista, etenkin kastroimattomien urosten välillä, mutta muiden eläinten kanssa yhdessä kasvatettu rottweiler tulee yleensä toimeen niiden kanssa. Rodun äly ja vahva tahto edellyttävät omistajalta selkeää ja johdonmukaista johtajuutta.

Suomen talviolosuhteet kannattaa ottaa huomioon rottweilerista huolehdittaessa. Rotu kestää kylmää kohtuullisesti, mutta tiesuo ja hiekoitussuola voivat ärsyttää tassuja ja aiheuttaa haavaumia. Tassujen kunto kannattaa tarkistaa jokaisen ulkoilukerran jälkeen ja huuhdella ne tarvittaessa. Pimeänä polaarisena talvena liikunta tapahtuu usein hämärässä tai täysin pimeässä, joten heijastimet ja näkyvät talutushihnat ovat käytännöllisiä. Kesällä punkit ovat Suomessa todellinen riski, joten säännölliset punkkitarkistukset ja asianmukainen punkkisuoja kuuluvat hoitorutiineihin. Jokamiehenoikeuden nojalla metsässä voi liikkua vapaasti ympäri vuoden, mutta muistathan, että koira on pidettävä kytkettynä 1. maaliskuuta ja 19. elokuuta välisenä aikana pesivän luonnon suojelemiseksi. Turkin suhteen rottweiler on helppohoitoinen, mutta liikunta, koulutus ja rakenne vaativat enemmän aikaa.

Turkinhoito

• Harjaa turkki kerran tai kahdesti viikossa jäykällä harjalla tai kumikampaisimella irtokarvan poistamiseksi, tiheämmin karvanvaihdoksen aikana.
• Kylvetä noin kahden tai kolmen kuukauden välein tai kun koira on likainen.
• Leikkaa kynnet kolmen tai neljän viikon välein, jos ne eivät kulu luonnostaan.
• Tarkista ja puhdista korvat säännöllisesti ja harjaa hampaat useita kertoja viikossa.

Liikunta

• Tarjoa vähintään yksi tai kaksi tuntia aktiivista toimintaa päivässä: kävelyitä, leikkiä ja koulutusta.
• Sisällytä henkistä tekemistä, kuten tottelevaisuusharjoituksia, hajupelejä tai pulmasyöttölaitteita, sillä rotu pitkästyy helposti.
• Ohjaa työskentelyvietin rakenteellisiin aktiviteetteihin, kuten jäljestämiseen, kärrynvetoon tai suojeluurheiluun.
• Vältä raskaita, toistuvia harjoituksia kovilla pinnoilla nuorilla koirilla nivelten kehityksen aikana.

Elinympäristö

Rottweiler viihtyy parhaiten kodissa, jossa on turvalliset aidat ja riittävästi liikkumatilaa. Sen pitää asua sisällä osana perhettä eikä yksin ulkona. Rotu kestää viileää säätä paremmin kuin kuumuutta, joten liikuntaa tulee rajoittaa päivän kuumimpina aikoina. Koira tarvitsee päivittäistä ihmiskontaktia. Pitkät yksinäiset tai alikuormitetut jaksot johtavat usein ongelmakäyttäytymiseen.

Rottweiler voi hyvin täydellisellä, tasapainoisella ravinnolla, joka on muotoiltu suurille roduille. Rotu lihoo helposti ja kantaa raskaan rakenteen, joten annostelu on tärkeää nivelten suojaamiseksi ja sydänrasituksen vähentämiseksi. Ruoki koiralle mitattu annos sen iän, painon ja aktiivisuustason mukaan mieluummin kuin jätä ruokaa vapaasti tarjolla. Pennut tulee ruokkia suurten rotujen penturuoalla, joka säätelee kalsiumia ja energiaa, tukee tasaista kasvua ja pienentää nivelongelmien riskiä.

Herkkupalat ja lisäravinteet

Pidä herkkupalat enintään noin kymmenessä prosentissa päivittäisistä kaloreista painonnousun ehkäisemiseksi. Monet omistajat antavat nivellisäravinteita, jotka sisältävät glukosamiinia ja kondroitiinia, ja osa lisää omega-3-rasvahappoja turkin ja nivelten hyväksi. Lisäravinteista on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa ensin. Puhdasta vettä tulee olla aina saatavilla. Koska rottweilerin rintakehä on syvä, kaksi pienempää ateriaa yhden suuren sijaan ja rasittavan liikunnan välttäminen välittömästi syömisen jälkeen voivat pienentää vatsanlaajentuman riskiä.

Suomen Kennelliitto (SKL) ylläpitää avointa terveystietokantaa, johon kirjataan jalostuksessa käytettävien koirien terveystutkimustulokset. Rottweilerille PEVISA-ohjelma (Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien Vastustamisohjelma) edellyttää pakollista lonkka- ja kyynärniveldysplasiatutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Kennelliiton tietokannasta voi ennen pentua ostettaessa tarkistaa kasvattajan koirien tutkimustulokset. Rotu on yleisesti kestävä, mutta suurena koirana sen elinikä jää noin 9-10 vuoteen, ja useita terveysongelmia kannattaa seurata. Painonhallinta on yksi tehokkaimmista tavoista suojata nivelten kuntoa ja yleistä terveyttä.

Ennaltaehkäisevä terveydenhoito

• Vie koira vuosittaiseen eläinlääkärintarkastukseen; vanhemmille koirille tarkastuksia useammin.
• Pidä rokotukset ja loishäätö ajan tasalla. Suomen kesässä punkkiriski on todellinen, joten säännöllinen punkkisuoja kuuluu rutiineihin.
• Ylläpidä sopiva paino nivelten ja sydämen rasituksen vähentämiseksi.
• Huolehdi hampaiden hoidosta ja seuraa nivelten kuntoa koiran vanhetessa.
• Osta koira kasvattajalta, joka toimittaa lonkka-, kyynär- ja sydäntutkimustodistukset sekä PEVISA-vaatimusten mukaiset selvitykset.

Rottweiler lukeutuu koulutetuimpiin työrotuihin. Se on älykäs, oppii nopeasti ja haluaa mielellään työskennellä omistajaansa kunnioittamansa henkilön ohjauksessa. Samaan älykkyyteen liittyy vahva, itsenäinen tahto, joten rotu tarvitsee omistajan, joka on rauhallinen, johdonmukainen ja selkeästi vastuussa. Ankara tai epäjohdonmukainen käsittely kääntyy usein itseään vastaan ja voi tuottaa itsepäisen tai reaktiivisen koiran. Varhainen sosialisointi ja tottelevaisuuskoulutus ovat välttämättömiä sekä koiran koon ja voiman hallitsemiseksi että vartiointivaiston ohjaamiseksi hallitusti.

Perusteet

1. Aloita sosialisointi pennun iässä altistamalla koira monille ihmisille, paikoille, äänille ja muille eläimille.
2. Opeta perustottelevaisuuskäskyt: istu, maahan, pysy, tule ja löysähihnakävely, jo varhaisessa iässä.
3. Pidä harjoitukset lyhyinä, toistuvina ja myönteisinä koiran huomion ylläpitämiseksi.
4. Aseta johdonmukaiset kotisäännöt, joita kaikki kotitaloudessa noudattavat.
5. Etene edistyneempiin harjoituksiin, kuten jäljestämiseen, kärrynvetoon tai suojeluurheiluun työskentelyvietin tyydyttämiseksi.
6. Jatka koulutusta ja vahvistamista läpi koiran elämän eikä pelkästään pennun iässä.

Vastuullinen rottweilerkasvatus perustuu terveyteen ja luonteeseen eikä pelkästään ulkonäköön. Vaikka koirat saavuttavat fyysisen kypsyyden aiemmin, useimmat kasvattajat odottavat noin kahteen ikävuoteen asti ennen jalostamista, mihin mennessä lonkka-, kyynär- ja sydäntutkimukset voidaan suorittaa ja koiran aikuinen luonne on selvinnyt. SKL:n PEVISA-ohjelma edellyttää terveystulosten dokumentointia ennen jalostuskäyttöä. Naaraat tulevat kiimaan noin kaksi kertaa vuodessa. Onnistuneen astutuksen jälkeen tiineys kestää noin 63 päivää.

Pentueet ovat yleensä suuria, usein 6-12 pentua, mikä heijastelee rodun kokoa. Suurikokoisen rodun synnytys voi aiheuttaa komplikaatioita, joten kasvattajat varautuvat usein eläinlääkäritukeen syntymän yhteyteen. Vastasyntyneet pennut ovat täysin riippuvaisia emostaan lämmön ja ravinnon saamiseksi ensimmäisinä viikkoina. Kasvattajan tehtävä on pitää synnytysalue puhtaana, lämpimänä ja rauhallisena samalla kun seurataan pentujen painonnousua.

Varhainen käsittely ja sosialisointi alkavat pentueen sisällä. Pennut vieroitetaan yleensä noin seitsemän tai kahdeksan viikon iässä, ja ne hyötyvät hellästä altistumisesta käsittelylle, äänille ja uusille kokemuksille ennen kotiin lähtöä. Rodun voiman ja vartiointiluonteen vuoksi pentujen sopivuuden arviointi ostajille on keskeinen osa vastuullista kasvatusta.

Näin rekisteröit Rottweiler-rotuisen koiran Suomessa

Löytöeläintalon skanneri on juuri niin hyödyllinen kuin rekisteri, johon numero johtaa. Anna Rottweiler-rotuiselle koirallesi merkintä, joka vastaa aina: maksuton profiili säilyttää puhelinnumerosi, koiran kuvan ja tiedot koko koiran eliniän, ilman senttiäkään maksuja. Rekisteröinti tehdään kerran, ja se jää voimaan.

Viisitoista numeroa Rottweiler-rotuisen koirasi niskassa osoittavat sinuun vasta, kun rekisteri niin sanoo. Anna United Pet Clubin sanoa se maksutta: rekisteröinti ei vanhene, kaikki sirumerkit kelpaavat ja jokainen muutos on ilmainen. Sirun rekisteröinti ensin, tili heti perään.