Newfoundlandinkoira on suloisluontoinen lempeä jättiläinen, joka tunnetaan omistautuneisuudestaan, kärsivällisyydestään lapsia kohtaan sekä huomattavista vedestäpelastusvaistoistaan.
Miten Newfoundlandinkoira-rodun turkki rakentuu ja mitä se tarkoittaa turkinhoidossa.
Kriittinen: Newfoundlandinkoira-rodun turkkia ei saa ajaa.
Pohjavilla pitää kuumuuden ulkona yhtä hyvin kuin kylmyyden, ja peitinkarva suojaa ihoa auringolta ja hyönteisten puremilta. Koko turkin ajaminen vie molemmat. Se kasvaa usein takaisin laikukkaana, pehmeänä tai eri värisenä, ja joillakin eläimillä peitinkarva ei palaa koskaan kunnolla. Harjaa pohjavilla pois sen sijaan että leikkaisit sen.
Varoitus: Newfoundlandinkoira-rodun turkki takkuuntuu helposti.
Hieno tai pitkä karva sotkeutuu turkin pohjalla näkymättömissä, missä takut kiristyvät ja vetävät ihoa. Harjauksen on ulotuttava juuriin asti osissa, ei vain pintaa pitkin.
Tiedoksi: Newfoundlandinkoira pudottaa pohjavillansa voimakkaina jaksoina.
Pohjavilla irtoaa voimakkaina jaksoina muutaman viikon aikana. Pohjavillakampa tai kylvetys ja kunnollinen puhalluskuivaus poistaa sen paljon nopeammin kuin päivittäinen harjaus. Turkin lyhyeksi ajaminen ei ole tähän oikotie.
Newfoundlandinkoira on Kanadasta kotoisin oleva jattikokoinen tyokoira: rauhallinen, omistautunut ja karsivallinen lasten kanssa, vahvalla vesipelastusvaistolla.
Newfoundlandinkoira on valtavan kokoinen tyokoira, joka on saanut nimensa kanadalaiselta Newfoundlandin saarelta. Urokset painavat tyypillisesti 130-150 naulaa ja nartut 100-120 naulaa, mika tekee rodusta yhden maailman painavimmista koirista. Koosta huolimatta luonne on rauhallinen ja tasapainoinen: monet kuvailevat newfoundlandinkoiraa tyokoiraksi, joka on kotioloissa yllattavan maltillinen.
Rotu kehittyi kalastajien apulaiseksi kylmilla vesilla. Paksu kaksoisturkki, rapylaiset tassut ja voimakkaat lavat sopivat kylmaan veteen erinomaisesti. Koira ui pitkia matkoja, ja silla on dokumentoitu historia ihmisten ja varusteiden pelastamisessa vedesta. Samaa voimaa hyodynnettiin myos maalla karryjen ja verkkojen vetamisessa.
Kotona newfoundlandinkoira on karsivallinen ja hella. Se kiintyy voimakkaasti perheeseensa ja sietaa lapsia poikkeuksellisen hyvin, minka ansiosta rotua pidetaan turvallisena kumppanina lapsiperheissa. Vastapainona on yllapito, jota 100-150 naulaa painava koira vaatii: tilaa, ruokaa, turkinhoitoa ja sietokykya kuolaamiselle.
| Ominaisuus | Tiedot |
|---|---|
| Alkupera | Kanada |
| Koko | Jattikokoinen (100-150 naulaa) |
| Elinika | 9-10 vuotta |
| Ryhma/tehtava | Tyokoira (vesipelastus, vetotyo) |
| Sopii yhteen | Lasten, perheiden ja sosiaalistettuna myos muiden lemmikkien kanssa |
Newfoundlandinkoira sopii kotiin, jossa on tilaa suurelle koiralle ja aikaa raskaan turkin hoitoon seka varaa ruokalaskuun. Rotu sopii ihmisille, jotka toivovat rauhallista ja omistautunutta kumppania, ei vauhdikasta urheilukoiraa. Lapsiperheet parjaavat usein hyvin newfoundlandinkoiran kanssa juuri sen karsivallisen luonteen ansiosta. Rotu sopii huonommin pieneen kerrostaloasuntoon, hyvin kuumaan ilmastoon tai omistajalle, joka ei siedaa kuolaamista ja karvanlahtoa.
Newfoundlandinkoira kehittyi Kanadan Atlantin rannikolla kalastajien tyokoiraksi ja tuli myohemmin tunnetuksi arvostettuna seurakoirarotuna.
Rodun nimi juontuu Newfoundlandin saarelta Kanadan itarannikolla. Se kehittyi siella 1700-luvulla kalastajayhteisoissa, jotka toimivat kylmilla Pohjois-Atlantin vesilla. Tarkkaa polveutumista ei tunneta taysin, mutta saaren tyokoiria pidetaan yleisesti nykyisen rodun perustana.
Kalastajat arvostivat koiria niiden vesityosta. Newfoundlandinkoira veti verkkoja ja siimoja, nouti laidan yli pudonneita esineita ja varusteita seka auttoi veteen joutuneita ihmisia. Rapylaiset tassut, vetta hylkiva turkki ja uintivoima tekivat siita hyvin sopivan tahan tehtavaan kylmissa olosuhteissa.
1800-luvulla rotu sai huomiota Britanniassa, jossa sita piti joukko tunnettuja omistajia ja jossa se esiintyi ajan maalauksissa ja kirjallisuudessa. Tama nakyvyys auttoi vakiinnuttamaan newfoundlandinkoiran aseman tyokoiran roolin ulkopuolella ja edisti sen kehitysta seura- ja nayttelykoirana.
Newfoundlandinkoira kuului ensimmaisten jarjestaytyneiden koiraliittojen 1800-luvun lopulla tunnustamiin rotuihin. Suomessa rotua rekisteroi nykyisin Suomen Kennelliitto, joka vastaa myos newfoundlandinkoirien jalostustietojen yllapidosta. Nykyaan rotua pidetaan ensisijaisesti perheen seurakoirana, vaikka vesipelastustyo ja vetotyo kuuluvat yha sen tunnustettuun luonteeseen ja ovat edelleen kaytossa joissakin rotujarjestoissa.
Newfoundlandinkoira on massiivinen, raskasluinen koira, jolla on levea pea, paksu vetta hylkiva kaksoisturkki ja rapylaiset tassut uintia varten.
Newfoundlandinkoira on suurikokoinen ja voimakasrakenteinen koira, jolla on raskas luusto ja levea, syva runko. Pea on suuri ja kallo levea, ja ilme on pehmea. Rakenne on tasapainotettu voimaa ja kestavyytta varten, ei nopeutta. Rapylaiset tassut ja vahva hanta avustavat uintia, ja hanta toimii vedessa peraisimena.
| Ominaisuus | Kuvaus |
|---|---|
| Sakakorkeus | Urokset noin 28 tuumaa, nartut noin 26 tuumaa |
| Paino | Urokset 130-150 naulaa, nartut 100-120 naulaa |
| Turkki | Paksu, vetta hylkiva kaksoisturkki, suora ja kohtalaisen pitka |
| Varit | Musta, ruskea, harmaa seka musta-valkoinen (Landseer) |
| Silmat | Tummanruskeat, suhteellisen pienet, syvalla sijaitsevat |
Peiteturkki on karkea ja vetta hylkiva, ja sen alla on pehmea, tihea aluskarva. Yleisin vari on yksivarinen musta. Myos yksivarinen ruskea ja harmaa hyvaksytaan. Musta-valkoinen kuvio, Landseer, on valkoinen pohjaltaan ja mustin merkein, ja se on nimetty koiraa kuvanneen taidemaalarin mukaan. Kaksoisturkki karvaa tasaisesti lapi vuoden ja runsaammin vuodenaikojen vaihtuessa.
Newfoundlandinkoira on rauhallinen, ystavallinen ja omistautunut, karsivallinen lasten kanssa ja tasainen suhtautumisessaan vieraisiin ja muihin lemmikkeihin.
Newfoundlandinkoira tunnetaan leppoisasta ja tasapainoisesta luonteestaan. Se on tyypillisesti rauhallinen sisatiloissa ja muodostaa laheisen suhteen perheeseensa. Rotu on hella ja kaipaa ihmisten seuraa. Pitkat yksinolojaksot voivat olla sille raskaita.
Lasten kanssa newfoundlandinkoira on yleensa karsivallinen ja suvaitsevainen, mika on suuri osa sen mainetta. Koon vuoksi valvonta hyvin pienten lasten seurassa on silti jarkevaa, yksinkertaisesti siksi etta koira on painava. Vieraiden kanssa rotu on tavallisesti ystavallinen tai kohteliaan pidattyvainen sen sijaan etta olisi aggressiivinen, joten se ei ole vahva vahtikoira, vaikka jo pelkka koko toimii pelotteena.
Muiden lemmikkien kanssa newfoundlandinkoira tulee yleensa hyvin toimeen, kun ne on kasvatettu yhdessa tai sosiaalistettu varhain. Se ei ole vireystasoltaan korkea rotu eika yleensa osoita voimakasta saalisviettia. Tarkeimmat huomiot koskevat sen tarvetta seuralle ja taipumusta kuolata.
| Piirre | Arvosana |
|---|---|
| Hellyys | 5 |
| Energisyys | 2 |
| Koulutettavuus | 4 |
| Aanekkyys | 2 |
| Karvanlahto | 5 |
Newfoundlandinkoiran hoidossa korostuvat runsas turkinhoito, kohtuullinen paivittainen liikunta, viilea elinymparisto seka koon tuomat erityistarpeet.
Newfoundlandinkoira viihtyy parhaiten viileassa ilmastossa ja kodissa, jossa on tilaa liikkua. Paksu turkki tekee kuumasta ja kosteasta saasta todellisen haasteen, joten varjo, raikas vesi ja ilmastointi ovat tarkeita lampimilla alueilla. Suomen kylma ilmasto pitkine talvineen sopii talle kylmaan sopeutuneelle jattilaisrodulle erityisen hyvin. Rotu viihtyy hyvin sisatiloissa rauhallisen luonteensa ansiosta, mutta se tarvitsee kokonsa vuoksi tilaa maata ja kaantya mukavasti.
Newfoundlandinkoira tarvitsee tasapainoisen isojen rotujen ruokavalion annosteltuna ylipainon ehkaisemiseksi, ja pentujen kasvua on hallittava nivelten suojelemiseksi.
Newfoundlandinkoira tarvitsee taysravinnoksi tarkoitetun, isoille tai jattikokoisille roduille suunnitellun ruoan. Koska koira on painava, terveen painon yllapitaminen vahentaa nivelten ja sydamen kuormitusta. Mittaa ruoka-annokset sen sijaan etta ruokaa olisi jatkuvasti tarjolla, ja saada maaria yksilon aktiivisuuden ja kuntoluokan mukaan. Pennuille sopii isojen rotujen kasvuun tarkoitettu ruoka, joka tukee hidasta ja tasaista kehitysta nopean painonnousun sijaan.
| Ikavaihe | Maara paivassa | Ateriat |
|---|---|---|
| Pentu (2-6 kk) | 4-6 kupillista, isojen rotujen ruokaa | 3-4 |
| Pentu (6-12 kk) | 5-7 kupillista | 2-3 |
| Aikuinen | 4-6 kupillista | 2 |
| Seniori | 3-5 kupillista, aktiivisuuden mukaan saadettyna | 2 |
Pida herkkujen osuus noin kymmenessa prosentissa paivittaisesta energiamaarasta ylipainon valttamiseksi. Osa omistajista kayttaa nivelten tueksi lisaravinteita, kuten glukosamiinia ja kondroitiinia rodun koon vuoksi, seka kalaoljya turkin ja ihon hyvinvointiin. Keskustele lisaravinteista elainlaakarin kanssa ennen niiden kayttoonottoa, silla tarpeet vaihtelevat yksiloittain.
Newfoundlandinkoiran tyypillinen elinika on 9-10 vuotta. Rodulla esiintyy jattikokoisille tyypillisia vaivoja, kuten niveldysplasiaa, sydansairauksia ja mahalaukun kiertymaa.
Newfoundlandinkoira elaa yleensa noin 9-10-vuotiaaksi, mika on tyypillista jattikokoiselle rodulle. Kokonaisuutena rotu on kestava, mutta sen koko tuo mukanaan erityisia terveysriskeja, jotka koskevat nivelia, sydanta ja ruoansulatusta. Terveystarkastettuja kasvattajia suosimalla ja koiran painoa hallitsemalla riskia voidaan pienentaa.
| Sairaus | Oireet | Huomio |
|---|---|---|
| Lonkka- ja kyynarniveldysplasia | Ontuminen, jaykkyys, vaikeus nousta ylos | Kasvattajat seulovat; painonhallinta auttaa |
| Subaorttastenoosi | Vasymys, pyortyily, sydamen sivuaani | Rodulla esiintyva sydanvika; todetaan sydantutkimuksella |
| Mahalaukun laajentuma-kiertyma (mahakierre) | Turvonnut vatsa, tyhjan paalla oksentelu, levottomuus | Hatatilanne, joka vaatii valitonta toimintaa |
| Kystinuria | Virtsakivet, ponnistelu virtsatessa | Perinnollinen sairaus; DNA-testi saatavilla |
Newfoundlandinkoira on alykas ja miellyttamishaluinen, joten se oppii hyvin karsivallisilla, palkitsevilla menetelmilla. Varhainen koulutus on tarkeaa sen lopullisen koon vuoksi.
Newfoundlandinkoira on alykas ja halukas tekemaan yhteistyota ohjaajansa kanssa, mika tekee siita varsin koulutettavan rodun. Se vastaa parhaiten rauhalliseen, johdonmukaiseen ohjaukseen ja palkitseviin menetelmiin. Kovat korjausotteet kaantyvat helposti itseaan vastaan tallaisen herkan koiran kanssa. Koska aikuinen koira on hyvin suurikokoinen, tapojen opettaminen jo pentuna on tarkeaa: 130 naulaa painava koira, joka vetaa hihnaa tai hyppii ihmisten paalle, on vaikea hallita, kun taas varhain koulutettu koira on helppo elaa arjessa.
Newfoundlandinkoirat saavuttavat jalostuskypsyyden noin kahdessa vuodessa, tiineys kestaa noin 63 paivaa, ja pentueet ovat suuria ja vaativat huolellista hoitoa.
Vastuullisessa newfoundlandinkoirien jalostuksessa odotetaan, etta koira on fyysisesti ja henkisesti kypsa, yleensa noin kaksivuotiaana, jotta terveystarkastukset ehditaan tehda ensin. Suositeltuihin tarkastuksiin kuuluvat lonkat, kyynarpaat, sydan ja perinnolliset sairaudet kuten kystinuria. Tiineys kestaa noin 63 paivaa, samoin kuin muillakin koirilla. Rodulla on taipumus suuriin pentueisiin, ja jattikokoisen rodun synnytykseen voi liittya lisariskeja, joten elainlaakarin lasnaolo on suositeltavaa.
Pentujen kasvatus vaatii suunnittelua. Pennut kasvavat nopeasti ja tarvitsevat isojen rotujen ruokaa, joka tukee hallittua kasvua nopean painonnousun sijaan ja suojelee samalla kehittyvia nivelia. Emo tarvitsee vahvan ravitsemuksen ja tilaa hoitaakseen suurta pentuetta. Kasvattajan tarjoama varhainen sosiaalistaminen luo pohjan rauhalliselle aikuisian luonteelle, josta rotu tunnetaan. Kiinnostuneiden ostajien kannattaa varautua pitkaan jonotuslistaan hyvamaineisilla kasvattajilla, silla hyvin kasvatettuja jattikokoisten koirien pentueita ei synny usein.
| Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Jalostuskypsyys | Noin 2 vuotta |
| Tiineysaika | Noin 63 paivaa |
| Tyypillinen pentuekoko | Suuri, usein 8-10 pentua |
| Vieroitus | Noin 6-8 viikkoa |
| Suositellut terveystarkastukset | Lonkat, kyynarpaat, sydan, kystinuria |
Maksuton elinikäinen profiili Newfoundlandinkoira-rotuiselle koirallesi United Pet Clubissa, mikrosirun rekisteröinti mukana ilman uusimismaksuja.
Täytä koiran nimi, syntymäaika ja terävä kuva, lisää puhelinnumerosi ja tallenna. Siinä koko homma, eikä se maksa koskaan mitään. Koiran rekisteröinti onnistuu sirulla tai ilman, joten eläinlääkäriaikaa ei tarvitse odottaa.
Eläinlääkäri asettaa sirun, mutta numeron rekisteröinti jää sinulle, eikä rekisteröimätön siru tunnista ketään. Rekisteröi mikrosiru maksutta elinikäisellä suunnitelmalla: kaikki Suomessa käytettävät sirumerkit kelpaavat, muuton jälkeiset päivitykset eivät maksa mitään ja merkintä on haettavissa vuorokauden ympäri, myös ulkomailta. Luo maksuton tili ja hoida molemmat vaiheet tänään.
Luo maksuton tili United Pet Clubiin, täytä koiran tiedot kuvan kera ja tallenna profiili. Se on maksuton koko koiran eliniän, ja Ruokaviraston koirarekisteri-ilmoitus hoidetaan erikseen.
Syötä sirun 15-numeroinen koodi maksuttomalle tilillesi osoitteen ja puhelinnumeron kanssa. Elinikäinen suunnitelma hyväksyy kaikki sirumerkit eikä veloita päivityksistä koskaan.
On: vuodesta 2023 alkaen koirat on pitänyt tunnistusmerkitä ja ilmoittaa Ruokaviraston koirarekisteriin. United Pet Clubin merkintä täydentää sitä vastaamalla hakuihin myös Suomen ulkopuolella, maksutta.
Ei mitään. Maksuton elinikäinen suunnitelma kattaa profiilin, sirun rekisteröinnin ja kaikki tulevat päivitykset ilman uusimismaksuja.
Yleisimmat kysymykset newfoundlandinkoirasta koskevat sen kokoa, luonnetta, hoitotarpeita, elinikaa, sopivuutta lapsiperheille ja saatavuutta.
Se on jattikokoinen rotu. Urokset painavat tyypillisesti 130-150 naulaa ja sakakorkeus on noin 28 tuumaa, kun taas nartut painavat 100-120 naulaa ja sakakorkeus on noin 26 tuumaa.
Kylla. Rotu tunnetaan karsivallisesta ja lempeasta suhtautumisestaan lapsiin. Koon vuoksi valvonta hyvin pienten lasten seurassa on silti jarkevaa.
Hoito on kohtalaisen vaativaa. Paksu kaksoisturkki vaatii harjaamista useita kertoja viikossa, koira kuolaa, ruokakulut ovat korkeat, ja rotu tarvitsee viilean elinymparisto. Liikuntatarve on maltillinen, 30-60 minuuttia paivassa.
Tyypillinen elinika on noin 9-10 vuotta, mika on normaalia jattikokoiselle rodulle.
Kylla. Rotu kehitettiin tyoskentelemaan vedessa, ja silla on rapylaiset tassut ja vetta hylkiva turkki. Moni newfoundlandinkoira ui hyvin ja nauttii siita, ja uinti on nivelille hyva, kevyt liikuntamuoto.
Ei parhaiten. Koira on sisatiloissa rauhallinen mutta hyvin suuri, karvaa runsaasti ja tarvitsee viilean tilan, joten sille sopii paremmin koti, jossa on enemman tilaa ja paasy ulos.
Hyvin kasvatettuja jattikokoisten koirien pentueita syntyy harvemmin kuin pienempien rotujen pentueita, joten hyvamaineisilla kasvattajilla on usein jonotuslistoja. Myos rotukohtaiset pelastusjarjestot ovat varteenotettava vaihtoehto.
