Saksanpystykorva

Saksanpystykorva on pieni seurakoira, joka tunnetaan kettumaisista kasvoistaan, paksusta kaksinkertaisesta turkista ja selän yli kaartuvasta, tiukasti kiertyneestä hännästä. Aikuinen koira on matalarakenteinen mutta ryhdikäs ja itsevarman näköinen. Rotu kuuluu laajempaan pystykorvien heimoon, pohjoisiin koiratyyppeihin, joille ovat tyypillisiä terävät korvat, tiheä turkki ja kiertyvä häntä.

Saksanpystykorva on omistautunut ja eloisa koira, joka kiintyy voimakkaasti ihmisiinsä. Se tarkkailee kotona tapahtuvaa liikehdintää ja reagoi nopeasti kaikkeen vieraaseen. Valppautensa ansiosta siitä on luotettava hälyttäjä, vaikka koko ei riitä minkäänlaiseen vartiointitehtävään.

Koostaan huolimatta saksanpystykorvalla on vilkas ja energinen luonne. Se haluaa olla mukana perheen arjessa eikä viihdy pitkään yksin jätettynä. Omistajat kuvailevat sitä eloisaksi seuraksi, joka viihtyy sekä kerrostaloasunnossa että omakotitalossa, kunhan se saa päivittäistä huomiota ja muutaman lyhyen lenkin.

Kenelle rotu sopii

Saksanpystykorva sopii omistajalle, joka haluaa pienen ja vuorovaikutteisen koiran eikä häiriinny äänekkyydestä. Pieni koko sopii kerrostaloasumiseen hyvin, mutta taipumus haukkua ääniä kohtaan kannattaa muistaa ohuiden seinien ja lähinaapureiden kanssa. Parhaiten rotu sopii niille, jotka ovat usein kotona tai voivat ottaa koiran mukaan. Paksu turkki vaatii säännöllistä harjausta, joten rotu sopii sellaiselle, joka käyttää mielellään muutaman minuutin harjaamiseen useita kertoja viikossa.

Saksanpystykorvan juuret ovat Keski- ja Pohjois-Euroopan pystykorvatyyppisissä koirissa, jotka lukeutuvat Euroopan vanhimpiin koirarotuihin. Niitä pidettiin maatiloilla ja kylissä eri puolilla saksankielistä aluetta, missä niiden valppaus ja haukkuherkkyys osoittautuivat hyödyllisiksi vieraiden ja tunkeilijoiden ilmoittamisessa.

Kirjallisia ja kuvallisia mainintoja pystykorvista Saksan alueella on säilynyt usean vuosisadan ajalta. Niitä pidettiin yleisesti maatiloilla, joenvarsien veneissä ja kaupungeissa, joissa pieni koko ja kuuluva ääni olivat käytännöllisiä ominaisuuksia. Koska koirat vartioivat omaisuutta hälyttämällä eivätkä taistelemalla, omistajat suosivat usein pienempiä ja helposti mukana kulkevia yksilöitä.

Ajan myötä saksanpystykorvasta jalostettiin useita kokoluokkia, suurista susipystykorvista pieniin seurakoiramuunnelmiin. Perheen pienikokoisin haara on läheistä sukua kääpiöpystykorvalle eli pomeranianille, jota jalostettiin edelleen pienemmäksi erityisesti Britanniassa 1800-luvulla. Saksanpystykorvalla ja pomeranianilla on yhteinen kantamuoto saman laajan rotuperheen sisällä.

Saksan ja muiden maiden kennelliitot laativat myöhemmin kirjalliset rotumääritelmät, jotka jaottelivat pystykorvamuunnelmat koon ja turkin mukaan. Nykyisin saksanpystykorva tunnustetaan omaksi seurakoirarodukseen, jota pidetään ennen kaikkea seuralaisena ja kodin vahtikoirana, ei maatilan työkoirana.

Saksanpystykorvan runko on tiivis ja lähes neliömäinen: pituus ja säkäkorkeus ovat lähellä toisiaan. Pää on kiilamainen ja kettumainen, kuono suippo, silmät tummat ja manteliin muotoiset, ja korvat pienet, pystyt, kolmion muotoiset sekä korkealla ja lähellä toisiaan. Näyttävin piirre on turkki, joka seisoo irti vartalosta ja muodostaa selvän kauluksen kaulan ja hartioiden ympärille. Häntä on kiinnittynyt korkealle ja kaartuu eteenpäin selän yli, usein vartaloa vasten, ja siinä on tuuhea töyhtö.

Turkki ja värit

Kaksinkertainen turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Peiteturkki on pitkä, suora ja irti vartalosta, ja sitä tukee pehmeä, tiheä aluskarva, joka antaa koiralle pyöreän ja pehmeän hahmon. Karva on lyhyempi päässä, korvissa ja jalkojen etuosissa, kun taas kaulassa, rinnassa ja hännässä se on pidempää. Hyväksyttyjä värejä on laaja kirjo: yksivärinen valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja kermanvärinen sekä sobelsävyt ja kirjavat yhdistelmät. Turkki karvaa jatkuvasti, ja karvanvaihto voimistuu vuodenaikojen mukaan, jolloin aluskarva uusiutuu.

Saksanpystykorva on itsevarma ja eloisa koira, joka pysyttelee tiiviisti perheensä lähellä. Se kiintyy voimakkaasti omiin ihmisiinsä ja haluaa olla siellä, missä tapahtuu. Perheenjäsenten kanssa se on hellä ja leikkisä, ja usein se valitsee yhden tai kaksi ihmistä, joita se seuraa erityisen tiiviisti.

Vieraita kohtaan rotu on luonnostaan valpas. Se ilmoittaa vierailijoista ja reagoi tuntemattomiin ääniin, ja juuri tämän ominaisuuden ansiosta sitä on arvostettu pienenä vahtikoirana vuosisatojen ajan. Varhainen ja johdonmukainen sosiaalistaminen auttaa koiraa pysymään valppaana ilman, että siitä tulee hermostunut tai liian epäluuloinen. Muiden koirien ja kotieläinten kanssa se tulee yleensä hyvin toimeen, kun ne kasvatetaan yhdessä, vaikka rohkea luonne saakin sen olemaan väistymättä suurempienkaan koirien tieltä.

Saksanpystykorva on älykäs ja aistii nopeasti omistajansa mielialan. Se voi olla itsepäinen ja hieman omapäinen, mutta se reagoi hyvin huomioon ja johdonmukaiseen kohteluun. Tulevan omistajan kannattaa varautua ennen kaikkea ääneen: rotu on äänekäs, ja haukkumista kannattaa ohjata jo pentuiästä lähtien, ei vasta sitten kun siitä on tullut tapa.

Arkinen hoito keskittyy turkkiin ja aktiivisen, seurallisen koiran mielekkääseen puuhastuttamiseen. Rotu on kestävä ja sopeutuu useimpiin koteihin, mutta sekä paksu turkki että vilkas mieli vaativat huomiota.

Turkinhoito

• Harjaa kaksi tai kolme kertaa viikossa aluskarvan nostamiseksi ja takkuuntumisen ehkäisemiseksi, karvanvaihdon aikana päivittäin
• Kiinnitä erityistä huomiota kaulukseen, korvien taakse ja takajalkojen housuihin, joihin takut muodostuvat helposti
• Kylvetä vain tarvittaessa, sillä liiallinen peseminen kuivattaa turkin; kuivaa aina huolellisesti ihoa myöten
• Leikkaa kynnet muutaman viikon välein ja tarkista korvat vahan ja lian varalta
• Harjaa hampaat säännöllisesti, sillä pienillä roduilla hammaskiveä kertyy herkästi

Liikunta

• Kaksi lyhyttä lenkkiä päivässä, yhteensä noin 20-30 minuuttia, riittää useimmille aikuisille koirille
• Lisää leikkihetkiä ja yksinkertaisia sisäleikkejä henkisen energian purkamiseen
• Rotu nauttii temppujen ja pienten tehtävien opettelusta, mikä väsyttää sitä enemmän kuin pelkkä kävelyttäminen
• Vältä pitkiä ja rasittavia ulkoiluhetkiä helteellä, sillä tiheä turkki kerää lämpöä

Elinympäristö

Saksanpystykorva viihtyy hyvin sekä kerrostaloasunnossa että omakotitalossa, eikä se tarvitse suurta pihaa. Sen sijaan se tarvitsee seuraa. Pitkät yksinäolot sopivat sille huonosti, ja koira saattaa alkaa haukkua tai muuttua levottomaksi. Turvallinen ja aidattu piha-alue on tärkeä, sillä rotu on valpas ja utelias. Koska turkki eristää lämpöä hyvin, koira sietää kylmää säätä paremmin kuin hellettä. Tämä sopii hyvin Suomen pitkiin ja pimeisiin talviin, joiden aikana paksu turkki suojaa koiraa tehokkaasti kylmältä.

Saksanpystykorva tarvitsee täysipainoisen, pienille roduille suunnitellun ruokavalion. Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, mutta vatsalaukku on pieni, joten laadukas ruoka oikean kokoisina annoksina on tärkeämpää kuin ruoan määrä. Valitse ruoka koiran ikävaiheen mukaan: penturuokaa kasvuaikana ja aikuisten ruokaa täysikasvuisena. Koska rotu on pienikokoinen, ylimääräinenkin paino rasittaa niveliä, joten annokset kannattaa mitata eikä jättää vapaasti syötäväksi.

Herkut ja lisäravinteet

Pidä herkkujen osuus noin kymmenessä prosentissa päivän kokonaisenergiasta ja huomioi ne kokonaisannoksessa, sillä pieni koira täyttää rajansa nopeasti. Käytä koulutuksessa pieniä ja vähäkalorisia herkkuja. Useimmat täysipainoista ruokaa syövät saksanpystykorvat eivät tarvitse lisäravinteita. Keskustele mahdollisista lisistä, kuten nivel- tai ihotukiaineista, eläinlääkärin kanssa ennen niiden aloittamista. Raikasta vettä tulee olla aina saatavilla.

Saksanpystykorva on yleisesti terve ja pitkäikäinen pieni rotu, jonka tyypillinen elinikä on 13-15 vuotta. Kuten kaikilla koirilla, myös sillä esiintyy tiettyjä sairauksia, joista useat ovat yleisiä pienten rotujen keskuudessa. Pentu kannattaa hankkia kasvattajalta, joka terveystutkituttaa jalostuskoiransa, ja säännöllinen eläinlääkärissä käynti vähentää vakavimpien ongelmien riskiä.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä perusrokotukset ja loisten ehkäisy ajan tasalla
• Varaa vuositarkastus, ja siirry kahdesti vuodessa tehtäviin tarkastuksiin koiran vanhetessa
• Harjaa hampaita ja järjestä ammattimainen hampaiden puhdistus tarpeen mukaan
• Pidä koira hoikkana nivelten ja sydämen suojelemiseksi
• Kysy kasvattajalta vanhempien koirien silmä- ja polvitutkimuksista

Saksanpystykorva on terävä ja omaksuu käskyt ja temput nopeasti, kun koulutus on johdonmukaista ja myönteistä. Se nauttii henkisestä tekemisestä ja koulutuksen tuomasta huomiosta, minkä vuoksi lyhyet ja reippaat harjoitushetket toimivat paremmin kuin pitkät ja toistuvat. Rodulla voi olla itsenäinen ja hieman itsepäinen puoli, joten kärsivällisyys ja säännöllinen rutiini ovat tärkeitä. Kaksi asiaa kannattaa ottaa haltuun varhain: haukkuminen, koska rotu on luonnostaan äänekäs, ja takaisinkutsu, koska sen valppaus voi houkutella sitä häiriötekijöiden perään.

Perusteet

1. Aloita sosiaalistaminen varhain ja totuta pentu rauhallisesti ihmisiin, koiriin, ääniin ja paikkoihin
2. Opeta luotettava nimeen reagointi ja perusohjeet (istu, odota, tule) ruokapalkkioiden avulla
3. Opeta hiljaisuuskäsky, jotta koira oppii lopettamaan haukkumisen käskystä
4. Harjoittele takaisinkutsua ensin turvallisessa, aidatussa tilassa ennen häiriötekijöiden kanssa harjoittelua
5. Pidä harjoitukset lyhyinä ja päivittäisinä, ja lopeta aina onnistumiseen
6. Lisää temppuja ja pieniä tehtäviä tyydyttämään rodun vilkasta mieltä

Saksanpystykorvan jalostukseen kannattaa suhtautua vastuullisesti: vanhempien tulee olla terveystutkittuja ja jalostukselle on oltava selkeä tarkoitus. Koirat saavuttavat sukukypsyyden jo ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta jalostusta kannattaa lykätä siihen asti, kunnes narttu on fyysisesti täysikasvuinen ja läpäissyt tarvittavat terveystutkimukset (yleensä ensimmäisen ikävuoden jälkeen ja usein noin kaksivuotiaana). Nartut tulevat juoksulle noin kaksi kertaa vuodessa.

Tiineys kestää hedelmöittymisestä noin 63 vuorokautta. Pentueet ovat yleensä pieniä, tavallisesti yhdestä neljään pentua, mikä vastaa rodun kokoa. Saksanpystykorva penikoi yleensä luonnollisesti ilman niitä vaikeuksia, joita esiintyy joillakin lyhytkuonoisilla roduilla, mutta eläinlääkärin tuki kannattaa silti järjestää mahdollisten komplikaatioiden varalle.

Pennut syntyvät lyhytkarvaisina, ja turkki paksuuntuu seuraavien viikkojen aikana; aikuisen irtoava peiteturkki kehittyy vasta useiden kuukausien kuluessa. Vastasyntyneet ovat täysin riippuvaisia emästään lämmön ja ravinnon suhteen. Vieroitus alkaa yleensä kolmen tai neljän viikon iässä, ja pentujen tulisi pysyä emän ja pentuesisarusten luona vähintään kahdeksan viikon ikään asti oppiakseen normaalin koiran käytöksen. Varhainen, lempeä käsittely ja sosiaalistaminen tänä aikana auttavat pentua kasvamaan itsevarmaksi aikuiseksi.

Näin rekisteröit Saksanpystykorva-rotuisen koiran Suomessa

Täytä koiran nimi, syntymäaika ja terävä kuva, lisää puhelinnumerosi ja tallenna. Siinä koko homma, eikä se maksa koskaan mitään. Koiran rekisteröinti onnistuu sirulla tai ilman, joten eläinlääkäriaikaa ei tarvitse odottaa.

Eläinlääkäri asettaa sirun, mutta numeron rekisteröinti jää sinulle, eikä rekisteröimätön siru tunnista ketään. Rekisteröi mikrosiru maksutta elinikäisellä suunnitelmalla: kaikki Suomessa käytettävät sirumerkit kelpaavat, muuton jälkeiset päivitykset eivät maksa mitään ja merkintä on haettavissa vuorokauden ympäri, myös ulkomailta. Luo maksuton tili ja hoida molemmat vaiheet tänään.