Dobermanni on uskollinen ja älykäs rotu, jota arvostetaan valppaudestaan, tyylikkyydestään ja pelottomasta omistautumisestaan vartijana.
Miten Dobermanni-rodun turkki rakentuu ja mitä se tarkoittaa turkinhoidossa.
A few of the Dobermanni profiles members have added to United Pet Club.
Dobermanpinseri on suuri saksalainen työrotu, joka tunnetaan uskollisuudestaan, älykkyydestään ja suojeluvaistostaan. Se sopii aktiivisille omistajille, jotka pystyvät tarjoamaan sille rakenteen ja riittävän seuran.
Suomen Kennelliitto (SKL) rekisteröi dobermanpinserin ryhmään 2, joka käsittää pinseri- ja schnauzerrotuiset koirat sekä molossityyppiset rodut. Se on suurikokoinen, kompakti työrotu, jonka suomalaiset kasvattajat ovat pitäneet erityistarkkailussa sydänterveyden osalta jo vuosikymmeniä.
Aikuisen uroksen säkäkorkeus on 66-71 cm ja paino 27-45 kg. Nartut ovat pienempiä: 61-66 cm. Rakenne on lihaksikas mutta ei raskas, ja kokonaissilhuetti on lähes neliömäinen.
Rotu oppii nopeasti ja muistaa opettelemansa asiat. Se pysyy mielellään lähellä perhettään eikä viihdy pitkissä yksinoloissa. Sama tarkkaavaisuus, joka sopii vartijatehtäviin, tarkoittaa myös herkkyyttä ympäristön muutoksille ja omistajan käytökselle.
Ilman päivittäistä fyysistä ja henkistä tekemistä energia voi purkautua epätoivottavalla tavalla. Rotu sopii omistajalle, joka on usein kotona ja nauttii aktiivisesta yhdessäolosta koiran kanssa.
| Ominaisuus | Tieto |
|---|---|
| Alkuperä | Saksa |
| Koko | Suuri (27-45 kg) |
| Elinikä | 10-13 vuotta |
| Ryhmä / tehtävä | Työrotu; vartija ja seuralainen |
| Sopii | Sitoutunut perhe, kokenut omistaja, muut eläimet kun sosiaalistettu varhain |
Dobermanpinseri on parhaimmillaan omistajalla, joka on usein kotona, kouluttaa koiraa mielellään ja tarjoaa sille säännöllistä liikuntaa. Se menestyy aktiivisessa taloudessa ja sopii hyvin tottelevaisuus- tai suojelukoiraurheiluun. Rotu sopii huonommin ihmisille, jotka viettävät pitkiä päiviä poissa kotoa tai haluavat vähän vaivaa vaativan lemmikin.
Karl Friedrich Louis Dobermann kehitti rodun 1880-luvun Saksassa. Veronkantajana työskentelevä Dobermann halusi tarkkaavaisen vartijakoiran rahaa kuljettaessaan.
Karl Friedrich Louis Dobermann toimi veronkantajana Thüringenissä, Saksassa, ja hoiti samalla Apoldan kaupungin eläinkotia. Tehtävänsä luonteen vuoksi hän tarvitsi koiran, joka kykenisi puolustamaan häntä rahankuljetuksilla.
Dobermann hyödynsi asemaansa päästäkseen käsiksi erilaisiin koiriin, mutta tarkkoja jalostuskirjanpitoja hän ei pitänyt. Rotuhistorioitsijoiden mukaan jalostuksessa on voitu käyttää muun muassa vanhaa saksalaista pinseriä, rottweilleria, mustaruskeaa terrierityyppiä sekä alueen paimenkoiria. Tavoitteena oli toimiva työskentelyluonne eikä tietty ulkomuoto.
Dobermann kuoli vuonna 1894. Kasvattajat jatkoivat kehitystyötä, ja Otto Goellerille annetaan tunnustus varhaisen rodun tyypin vakiinnuttamisesta. Rotu hyväksyttiin Saksassa vielä saman vuosisadan puolella ja levisi pian muihin maihin.
Molemmissa maailmansodissa koiria käytettiin viestinviejinä, vartijoina ja tiedustelijoina. Tämä sotilas- ja poliisihistoria ohjasi jalostusta kohti koulutettavuutta ja hermostollista vakautta.
Dobermanpinseri on neliömäinen, lihaksikas koira lyhyellä, sileällä turkilla. Värejä ovat musta, ruskea, sininen ja saarna, kaikissa ruskeankeltaiset merkit.
Lyhyt, sileä turkki korostaa rodun lihaksistoa. Neljässä hyväksytyssä värissä on tarkkarajaiset ruskeankeltaiset merkit silmien yläpuolella, kuonolla, kurkussa, rinnassa, jaloissa ja tassuissa. Kokonaisrakenne on tasapainoinen: syvä rintakehä, suora selkälinja ja lähes neliömäinen yleishahmo.
| Piirre | Kuvaus |
|---|---|
| Säkäkorkeus | Urokset 66-71 cm; nartut 61-66 cm |
| Paino | 27-45 kg |
| Turkki | Lyhyt, sileä, kova, tiukasti kehoon painautuva |
| Värit | Musta, ruskea, sininen tai saarna, kaikissa ruskeankeltaiset merkit |
| Silmät | Mantelinmuotoiset, tummat mustilla ja ruskeilla koirilla |
Turkki vaatii vähän ylläpitoa mutta näyttää koiran lihaksiston selkeästi. Jotkut koirat syntyvät luontaisesti roikkuvin korvin ja pitkine häntineen. Suomessa korvien leikkaus ja hännän typistys ovat lain nojalla kiellettyjä, joten kotimaiset dobermanpinserit esiintyvät luonnollisessa muodossaan.
Dobermanpinseri on uskollinen, valpas ja suojeleva. Se kiintyy voimakkaasti perheeseensä, on pidättyväinen vieraiden suhteen ja tarvitsee varhaisen sosialisoinnin muiden eläinten seurassa pärjätäkseen.
Valppauden ansiosta dobermanpinseri huomaa ympäristön muutokset nopeasti. Vieraita kohtaan se on pidättyväinen ja tarkkaileva eikä yleensä ystävällinen ensi hetkestä. Se rentoutuu tavallisesti omistajansa merkin perusteella.
Rotu on rohkea ja itsevarma, mutta hyvin jalostettu ja kasvatettu yksilö on tasapainoinen eikä aggressiivinen. Varhainen ja jatkuva sosialisointi ihmisten, muiden koirien ja erilaisten ympäristöjen kanssa on olennaista. Muiden eläinten kanssa toimeen tuleminen riippuu yksilöstä ja kasvatuksesta: useimmat sopeutuvat hyvin kun totutteleminen alkaa pennusta. Oman perheen lasten kanssa rotu on yleensä lempeä, kun se on kasvanut heidän kanssaan, mutta koiran koon takia pieniä lapsia on valvottava.
| Piirre | Arvio |
|---|---|
| Kiintymys | 5 |
| Energia | 5 |
| Koulutettavuus | 5 |
| Äänekkyys | 3 |
| Karvanlähtö | 2 |
Turkinhoito on helppoa lyhyen karvan ansiosta, mutta dobermanpinseri vaatii runsaasti liikuntaa. Suomen talviolosuhteet edellyttävät erityistä huomiota tassujen hoidossa ja ulkoiluvarustuksessa.
Dobermanpinseri tarvitsee lyhyen turkin ja vähäisen ihonalaisen rasvan vuoksi loimen jo kohtalaisilla pakkasilla. Se ei sovi pysyvästi ulkona elämiseen ja viihtyy parhaiten sisällä perheen kanssa. Kaupunkilenkillä suolaa ja hiekkaa kertyy tassuihin: ne on puhdistettava jokaisen ulkoilun jälkeen ja rasvattava säännöllisesti halkeamien ehkäisemiseksi. Pohjois-Suomen kaamos vaikuttaa ulkoilurytmiin kuukausia, ja heijastimet sekä otsavalaisin helpottavat pimeää aikaa. Kesällä punkit ovat merkittävä riski, joten ennakoiva häätö on osa vuotuista terveydenhuoltoa. Jokamiehenoikeus mahdollistaa metsälenkit, mutta kytkyvelvoite rajoittaa vapaana liikkumisen talvikauteen.
Dobermanpinseri tarvitsee täysravinnon suurille, aktiivisille roduille. Annos jaetaan vähintään kahteen ateriaan mahakiertymäriskin pienentämiseksi.
Sopiva ruoka on täysravinto suurille, aktiivisille roduille, jossa on laadukas proteiinilähde lihaksiston ylläpitoon. Annoskoko riippuu iästä, painosta ja aktiivisuudesta; valmistajan ohje toimii lähtökohtana ja sitä säädetään niin, että koira pysyy sopivassa kunnossa. Koska dobermanpinseri on syvärintainen rotu, sillä on kohonnut riski mahakiertymään. Päivittäinen annos jaetaan vähintään kahteen ateriaan, ja raskasta rasitusta vältetään välittömästi ennen ruokailua ja sen jälkeen. Tuoretta vettä on oltava aina saatavilla.
| Elämänvaihe | Määrä päivässä | Ateriat |
|---|---|---|
| Pentu (2-6 kuukautta) | Valmistajan ohje, kasvuruoka | 3-4 |
| Nuori koira (6-12 kuukautta) | Valmistajan ohje, säädä kuntoluokan mukaan | 2-3 |
| Aikuinen | Noin 300-500 g/vrk koon ja aktiivisuuden mukaan | 2 |
| Seniori | Pienennetty kalorimäärä painon hallitsemiseksi | 2 |
Herkut pidetään noin kymmenessä prosentissa päivittäisestä energiansaannista tasapainoisen ruokavalion säilyttämiseksi. Useimmat täysravinnolla elävät dobermanpinserit eivät tarvitse lisäravinteita, mutta eläinlääkäri voi suositella nivelvalmisteita vanhemmille tai kovasti työskenteleville koirille. Uusi ruoka otetaan käyttöön vähitellen vatsavaivojen välttämiseksi.
Dobermanpinseri elää noin 10-13 vuotta ja on altis useille perinnöllisille sairauksille, erityisesti laajentuneen kardiomyopatian suhteen. Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelma ja avoin terveysrekisteri tukevat vastuullista jalostusta.
Suomen Kennelliitto hallinnoi PEVISA-ohjelmaa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), joka asettaa jalostuksessa käytettäville dobermanpinsereille terveystutkimusvaatimuksia. SKL:n avoimesta terveysrekisteristä voi tarkistaa yksittäisten koirien lonkka- ja sydäntutkimustulokset ennen pentuhankintaa.
Rodun tyypillinen elinikä on 10-13 vuotta. Dobermanpinseri on yleisesti elinvoimainen, mutta sillä on muita rotuja suurempi riski tietyille perinnöllisille sairauksille. Merkittävin on laajentunut kardiomyopatia, sydänlihassairaus, joka koskettaa huomattavaa osaa rodusta. Terveystarkastettujen vanhempien valitseminen pienentää riskejä, vaikkei poista niitä kokonaan.
| Sairaus | Oireet | Huomio |
|---|---|---|
| Laajentunut kardiomyopatia | Heikkous, pyörtyily, yskä, äkillinen romahdus | Rodun yleisin kuolinsyy; seulotaan sydänultraäänellä ja Holter-seurannalla |
| Von Willebradin tauti | Liiallinen verenvuoto, hidas hyytyminen | Perinnöllinen hyytymishäiriö; DNA-testi saatavilla |
| Lonkkadysplasia | Jäykkyys, ontuminen, vaikeus nousta | Valitse lonkkatarkastetut vanhemmat PEVISA-suositusten mukaisesti |
| Kilpirauhasen vajaatoiminta | Painonnousu, turkin muutokset, vähäinen energia | Hoidetaan päivittäisellä lääkityksellä |
| Mahakiertymä | Turvonnut vatsa, oksenteluyritykset, ahdistus | Hätätilanne; syvärintaiset rodut ovat riskialttiita |
Dobermanpinseri on erittäin älykäs ja haluaa tehdä yhteistyötä, joten se on yksi parhaiten koulutettavista suurikokoista roduista. Johdonmukainen käsittely ja varhainen sosialisointi ovat avainasemassa.
Koulutuksessa dobermanpinseri on yksi parhaista suurikokoisten rotujen joukossa. Se oppii uusia asioita nopeasti, muistaa ne ja hakeutuu aktiivisesti yhteistyöhön ohjaajansa kanssa. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa: tylsistynyt tai huonosti ohjattu koira keksii itse tekemistä, mikä harvoin on toivottua. Harjoitukset pidetään lyhyinä ja kiinnostavina, ja säännöistä pidetään johdonmukaisesti kiinni. Rotu reagoi parhaiten rauhalliseen, itsevarmaan ohjaustapaan kovien korjausten sijaan. Sosialisointi ihmisten, ympäristöjen ja muiden eläinten kanssa pennusta lähtien rakentaa tasapainoisen aikuisen temperamentin.
Vastuullinen dobermanpinserin kasvatus perustuu terveystarkastettuihin vanhempiin. Tyypillinen pentue on 6-8 pentua ja tiineys kestää noin 63 päivää. Sydäntutkimus ja hyytymishäiriötestaus ovat keskeisiä jalostusvaatimuksia.
Sukukypsyys saavutetaan noin 6-12 kuukauden iässä, mutta fyysinen ja henkinen kypsyminen vie pidempään. Vastuulliset kasvattajat odottavat yleensä kahden vuoden ikää ennen jalostusta. Siihen mennessä koira voidaan testata laajentuneen kardiomyopatian varalta sydäntutkimuksella, von Willebradin taudin varalta DNA-testillä sekä lonkka-aseman osalta röntgenkuvauksella. Suomessa Kennelliiton PEVISA-ohjelma määrittelee voimassa olevat jalostussuositukset, ja tulokset kirjataan avoimeen rekisteriin.
Nartut kiimailevat noin kahdesti vuodessa. Tiineys kestää noin 63 päivää. Pentueessa on tavallisesti 6-8 pentua, vaikka vaihtelua esiintyy. Narttu synnyttää yleensä ilman apua, mutta kasvattajan on oltava paikalla ja valmis kutsumaan eläinlääkäri tarvittaessa.
Vastasyntyneet pennut imevät emää ensimmäiset viikot. Varhainen käsittely, asteittainen vieroitus noin 3-4 viikon iästä alkaen ja huolellinen sosialisointi kahden ensimmäisen kuukauden aikana luovat pohjan tasapainoiselle aikuiselle. Pentujen tulee pysyä pentueessa vähintään 8 viikkoa.
| Tieto | Arvo |
|---|---|
| Sukukypsyys | 6-12 kuukautta |
| Suositeltu jalostusikä | Noin 2 vuotta |
| Tiineys | Noin 63 päivää |
| Keskimääräinen pentuekoko | 6-8 pentua |
| Vieroitus | Noin 3-7 viikkoa |
| Lähtö uuteen kotiin | 8 viikkoa tai vanhempana |
Maksuton elinikäinen profiili Dobermanni-rotuiselle koirallesi United Pet Clubissa, mikrosirun rekisteröinti mukana ilman uusimismaksuja.
Löytöeläintalon skanneri on juuri niin hyödyllinen kuin rekisteri, johon numero johtaa. Anna Dobermanni-rotuiselle koirallesi merkintä, joka vastaa aina: maksuton profiili säilyttää puhelinnumerosi, koiran kuvan ja tiedot koko koiran eliniän, ilman senttiäkään maksuja. Rekisteröinti tehdään kerran, ja se jää voimaan.
Eläinlääkäri asettaa sirun, mutta numeron rekisteröinti jää sinulle, eikä rekisteröimätön siru tunnista ketään. Rekisteröi mikrosiru maksutta elinikäisellä suunnitelmalla: kaikki Suomessa käytettävät sirumerkit kelpaavat, muuton jälkeiset päivitykset eivät maksa mitään ja merkintä on haettavissa vuorokauden ympäri, myös ulkomailta. Luo maksuton tili ja hoida molemmat vaiheet tänään.
Luo maksuton tili United Pet Clubiin, täytä koiran tiedot kuvan kera ja tallenna profiili. Se on maksuton koko koiran eliniän, ja Ruokaviraston koirarekisteri-ilmoitus hoidetaan erikseen.
Syötä sirun 15-numeroinen koodi maksuttomalle tilillesi osoitteen ja puhelinnumeron kanssa. Elinikäinen suunnitelma hyväksyy kaikki sirumerkit eikä veloita päivityksistä koskaan.
On: vuodesta 2023 alkaen koirat on pitänyt tunnistusmerkitä ja ilmoittaa Ruokaviraston koirarekisteriin. United Pet Clubin merkintä täydentää sitä vastaamalla hakuihin myös Suomen ulkopuolella, maksutta.
Ei mitään. Maksuton elinikäinen suunnitelma kattaa profiilin, sirun rekisteröinnin ja kaikki tulevat päivitykset ilman uusimismaksuja.
Yleisiä kysymyksiä dobermanpinseristä liittyvät sen kokoon, luonteeseen, hoitotarpeisiin, elinikään, sopivuuteen ja saatavuuteen Suomessa.
Rotu on suuri. Uroksilla säkäkorkeus on 66-71 cm ja nartuilla 61-66 cm. Paino vaihtelee noin 27 kilosta 45 kiloon sukupuolesta ja rakenteesta riippuen.
Kyllä, kun se on hyvin jalostettu, sosiaalistettu ja koulutettu. Se kiintyy voimakkaasti perheeseensä ja on yleensä hellävarainen lasten kanssa, joiden kanssa se on kasvanut. Koiran koon takia pieniä lapsia on aina valvottava.
Turkinhoito on helppoa lyhyen karvan ansiosta. Rotu on kuitenkin vaativa liikunnan ja seuran suhteen: se tarvitsee 1-2 tuntia liikuntaa päivässä henkisen tekemisen lisäksi ja jatkuvaa ihmiskontaktia. Se sopii parhaiten aktiiviselle ja sitoutuneelle omistajalle.
Tyypillinen elinikä on 10-13 vuotta. Sydänsairaus, erityisesti laajentunut kardiomyopatia, on tärkein elinikää lyhentävä tekijä, minkä vuoksi säännöllinen sydänseulonta on keskeistä.
Hyvin jalostettu ja kasvatettu dobermanpinseri on tarkkaavainen ja suojeleva, ei aggressiivinen. Se on pidättyväinen vieraita kohtaan ja tasapainoinen perheensä kanssa. Luonne riippuu merkittävästi jalostuksesta, sosialisoinnista ja kasvatustavasta.
Se tarvitsee enemmän liikuntaa ja virikkeitä kuin neliömetrejä. Aidattu piha helpottaa arkea, mutta sitoutunut omistaja, joka tarjoaa päivittäistä aktiivisuutta, voi pitää koiraa hyvin pienemmässäkin tilassa. Koiran on kuitenkin asuttava sisällä ihmistensä kanssa.
Rotu on vakiintunut ja saatavilla SKL:n kautta rekisteröityneiltä kasvattajilta. Etsi kasvattajia, jotka testaavat vanhempien sydänterveyden, von Willebradin taudin ja lonkka-aseman PEVISA-ohjelman suositusten mukaisesti äläkä osta ilman näyttöä terveystutkimuksista. Rotukohtaiset pelastustoimet voivat tarjota vaihtoehdon.
