Bostoninterrieri

Bostoninterrieri on pienikokoinen seurakoira Yhdysvalloista. Sen tuntee lyhyestä kuonosta, suurista pyöreistä silmistä ja sileästä turkista, jonka kuvio muistuttaa smokkia. Aikuinen koira on säkäkorkeudeltaan noin 38–43 cm ja painaa 5,4–11,3 kg. Rotu jakautuu painoluokkiin, mutta luonteeltaan koirat ovat hyvin samankaltaisia: ystävällisiä, valppaita ja ihmisen seurasta pitäviä.

Lempinimi amerikkalainen herrasmies juontuu turkin smokkikuvioinnista ja koiran yleensä hyvätapaisesta käytöksestä. Bostoninterrieriä ei ole jalostettu työkoiraksi vaan seuralaiseksi, ja se viihtyy parhaiten sisällä perheensä lähellä. Rotu sopeutuu niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin, sillä liikuntatarve on kohtuullinen eikä haukku ole useimmilla yksilöillä jatkuvaa.

Kyseessä on vahvasti ihmiseen kiintyvä rotu. Pitkiin yksinäänoloihin jätetty bostoninterrieri voi turhautua tai ahdistua, joten koira sopii parhaiten kotiin, jossa joku on usein läsnä. Lyhyt kuono tekee rodusta herkän kuumuudelle ja rasittavalle liikunnalle lämpimällä säällä, mikä kannattaa ottaa huomioon arjen suunnittelussa.

Kenelle rotu sopii

Bostoninterrieri sopii ensikertalaisille koiranomistajille, kerrostaloasujille, lapsiperheille ja pienestä, hellästä koirasta pitäville senioreille, jotka eivät halua raskasta turkinhoitoa tai suurta liikuntamäärää. Rotu sopii huonommin ihmiselle, joka on koko päivän poissa kotoa, tai koiralle, jolta odotetaan kestävyysurheilua kuumassa ilmastossa.

Rodun juuret ovat Bostonissa, Massachusettsissa, noin vuodesta 1870 lähtien. Judge-niminen koira, josta käytetään usein nimeä Hooper's Judge, on kirjattu rodun yhteiseksi kantaisäksi. Judge syntyi englanninbulldoggin ja valkoisen englanninterrierin risteytyksestä; jälkimmäinen terrierityyppi on sittemmin kuollut sukupuuttoon. Koira tuotiin Bostoniin ja astutettiin pienempään narttuun, mistä alkoi linja, jota paikalliset kasvattajat jalostivat seuraavien vuosikymmenten ajan.

Varhaiset koirat olivat nykyistä rotua raskaampia ja rakenteeltaan lähempänä bulldoggi-terrieri-tyyppiä. 1880-luvun kuluessa Bostonin seudun kasvattajat valikoivat jälkeläisiä pienemmän koon, tasapainoisemman luonteen ja tunnusomaisen kuvioidun turkin mukaan. Koiria kutsuttiin aluksi muun muassa nimillä Round Head ja Bull Terrier, ennen kuin rodulle vakiintui nimi, joka viittaa sen kotikaupunkiin.

Amerikkalainen kennelliitto (AKC) tunnusti bostoninterrierin roduksi vuonna 1893, mikä teki siitä yhden ensimmäisistä Yhdysvalloissa jalostetuista ja virallisesti tunnustetuista roduista. Rotujärjestö perustettiin samoihin aikoihin laatimaan kirjallinen rotumääritelmä, joka ohjasi rotua pois esi-isiensä taistelukoiratustasta kohti seurakoiran roolia.

1900-luvun alkupuolella bostoninterrieristä tuli yksi maansa suosituimmista koiraroduista. Se tunnetaan yhä Bostonin symbolina ja nimettiin Massachusettsin osavaltion viralliseksi koiraroduksi vuonna 1979. Suomessa rotua rekisteröi Suomen Kennelliitto, joka ylläpitää rekisteriä myös bostoninterriereistä.

Bostoninterrierillä on vankka, neliömäinen runko, lyhyt selkä ja matalalle kiinnittynyt häntä, joka on joko suora tai luonnostaan lyhyt ja korkkiruuvimainen. Pää on neliömäinen, kuono lyhyt ja litteä, ja otsapenger on selkeä. Korvat ovat pienet ja pystyssä, silmät suuret, pyöreät, tummat ja kaukana toisistaan, mikä antaa rodulle sen avoimen, tarkkaavaisen ilmeen. Turkki on lyhyt, sileä ja hienojakoinen.

Turkki ja värit

Turkissa toistuu rodun tunnusmerkki, smokkikuvio. Rotumääritelmä hyväksyy pohjaväriksi mustan, brindlen tai sealin, aina yhdessä valkoisten merkintöjen kanssa. Seal näyttää mustalta, mutta auringonvalossa siinä erottuu punertava sävy. Pakollisiin valkoisiin merkintöihin kuuluvat kuonon ympärillä kulkeva vyö, silmien välinen otsaraita ja valkoinen rintapilkku. Yksivärinen turkki tai värit kuten maksanruskea ja harmaa eivät vastaa rotumääritelmää. Lyhyt, yksinkertainen turkki karvaa vähän ja vaatii vähän hoitoa.

Bostoninterrieri on tasapainoinen ja hyväluontoinen kumppani. Se kiintyy voimakkaasti kotiväkeensä ja haluaa pysytellä lähellä ihmisiään, usein kulkien perässä huoneesta toiseen. Lasten kanssa koira on kärsivällinen ja leikkisä, ja sen pieni mutta tanakka rakenne kestää tavallista perhe-elämän touhua paremmin kuin herkemmät seurakoirarodut.

Vieraita kohtaan useimmat bostoninterrierit ovat ystävällisiä pikemmin kuin varautuneita. Ne saattavat haukahtaa oven avautuessa, mutta eivät ole varsinaisia vahtikoiria, ja vieraisiin totutaan yleensä nopeasti. Toisten koirien ja kissojen kanssa rotu on yleensä sosiaalinen, etenkin jos eläimet on totutettu toisiinsa pentuiästä lähtien.

Rotu on valpas ja älykäs, ja monella yksilöllä on omistajien usein kuvailema hassuttelutaipumus. Pitkästyminen ja pitkät yksinäänolot ovat tavallisimpia ongelmakäytöksen laukaisijoita, sillä rotu on jalostettu seuraksi eikä pärjää hyvin, jos se jätetään pitkiksi ajoiksi yksin. Moni yksilö on luonteeltaan rauhallinen ja haukkuu vain aiheesta.

Bostoninterrieri on useimmissa suhteissa vähän hoitoa vaativa rotu. Lyhyt turkki ja sisätiloissa viihtyvä, ihmiskeskeinen luonne tekevät päivittäisestä hoidosta yksinkertaista, ja huomio kannattaa kohdistaa erityisesti silmiin, kasvoihin ja lämmönsietoon.

Turkinhoito

• Harjaa lyhyt turkki kerran viikossa pehmeällä harjalla tai hoitohansikkaalla irtokarvan poistamiseksi.
• Kylvetä muutaman viikon välein tai kun koira on likainen.
• Pyyhi kasvopoimut ja silmien ympärys puhtaaksi ja kuivaksi.
• Tarkista suuret silmät säännöllisesti punoituksen tai lian varalta, sillä pullistuvat silmät ärsyyntyvät herkästi.
• Leikkaa kynnet muutaman viikon välein ja harjaa hampaat useita kertoja viikossa.

Liikunta

• Tarjoa yksi tai kaksi lyhyttä lenkkiä päivässä sekä leikkiä sisätiloissa.
• Pyri noin 30–60 minuuttiin kokonaisliikuntaa, jaettuna kevyisiin jaksoihin.
• Käytä leikkejä ja lyhyitä koulutushetkiä koiran aivojen aktivoimiseen.
• Vältä raskasta rasitusta helteellä tai kosteudessa, sillä lyhyt kuono rajoittaa jäähtymistä.

Elinympäristö

Bostoninterrieri sopii hyvin sekä kerrostaloon että omakotitaloon ja viihtyy parhaiten sisätiloissa perheensä kanssa. Se on herkkä molemmille lämpötilan ääripäille: lyhyt turkki suojaa huonosti kylmältä, ja litteät kasvot lisäävät ylikuumenemisen riskiä lämpimällä säällä. Suomen kylmä ilmasto ja pitkät, pimeät talvet tarkoittavat, että tämä lyhytkarvainen rotu tarvitsee aidosti lämpimän sisätilan; pidä koira lämmönsäädellyssä tilassa hyvin kuumina tai kylminä jaksoina.

Bostoninterrieri tarvitsee täysipainoisen, sen ikäkaudelle sopivan koiranruoan. Koska rotu on pienikokoinen ja taipuvainen lihomaan, annoskoon hallinta on tärkeämpää kuin merkin valinta. Ylipaino kuormittaa hengityselimistöä, joka on jo valmiiksi rajoittunut lyhyen kuonon vuoksi, joten hoikkana pitäminen on yksi tehokkaimmista tavoista tukea koiran terveyttä. Päivittäinen ruokamäärä riippuu koiran painosta, iästä ja aktiivisuudesta, joten alla olevia lukuja kannattaa käyttää lähtökohtana ja säätää niin, että kylkiluut on helppo tuntea.

Herkut ja lisäravinteet

Pidä herkkujen osuus enintään noin 10 prosentissa päivittäisestä energiamäärästä ja laske ne mukaan kokonaismäärään. Täysravinnolla ruokittu koira ei yleensä tarvitse lisäravinteita; anna niitä vain eläinlääkärin ohjeesta. Tarjoa raikasta vettä koko ajan ja jaa ruoka mitattuihin aterioihin vapaan ruokinnan sijaan painonhallinnan tueksi.

Bostoninterrierin tyypillinen elinikä on 11–13 vuotta. Se on kokonaisuutena vankka pieni koira, mutta rakenteeseen liittyy muutamia ennakoitavia riskejä. Litteät kasvot lukevat rodun brakykefaalisiin eli lyhytkuonoisiin rotuihin, mikä vaikuttaa hengitykseen ja lämmönsietoon, ja suuret pullistuvat silmät ovat alttiita vammoille ja sairauksille. Vastuulliset kasvattajat seulovat tunnettuja sairauksia, ja säännöllinen eläinlääkärin seuranta paljastaa useimmat ongelmat ajoissa.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä rokotukset ja loishäätö ajan tasalla.
• Varaa vuosittainen eläinlääkärintarkastus, senioreille kaksi kertaa vuodessa.
• Pidä koira hoikkana hengityksen ja nivelten suojaamiseksi.
• Harjaa hampaat säännöllisesti, sillä pienet rodut ovat alttiita hammassairauksille.
• Valitse jalostukseen koirat, joiden silmät, polvet ja kuulo on tutkittu.

Bostoninterrieri on tarkkaavainen ja fiksu, ja se haluaa olla omistajansa lähellä, mikä antaa koulutukselle luontaisen edun. Rotu vastaa hyvin lyhyisiin, iloisiin harjoitushetkiin sekä ruoka- ja kehupalkkioihin. Osalla koirista näkyy lievä itsepäisyys, mutta kova komentaminen kääntyy helposti itseään vastaan ja saa herkän bostoninterrierin vetäytymään. Varhainen totuttaminen ihmisiin, paikkoihin ja muihin eläimiin auttaa rotua kasvamaan rotumääritelmän kuvaamaksi ystävälliseksi aikuiseksi. Sisäsiisteyden opettaminen voi vaatia kärsivällisyyttä, joten pidä aikataulu johdonmukaisena alusta lähtien.

Perusasiat

1. Aloita sosiaalistaminen pentuna rauhallisella totuttamisella uusiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin.
2. Opeta ensin nimeen reagoiminen ja luotettava luoksetulo.
3. Rakenna perustottelevaisuus: istu, maahan, paikka ja jätä.
4. Luo johdonmukainen sisäsiisteysrutiini tiheillä ulkoiluhetkillä ja kehuilla onnistumisista.
5. Harjoittele lyhyitä häkkijaksoja totuttaaksesi koiran yksinoloon ja vähentääksesi eroahdistusta.
6. Pidä harjoitushetket lyhyinä, noin 5–10 minuuttia, ja lopeta onnistumiseen.

Bostoninterrierin jalostus edellyttää huolellisuutta ja kokemusta. Nartut saavuttavat sukukypsyyden yleensä noin 6–12 kuukauden iässä, mutta vastuulliset kasvattajat odottavat täyteen kasvuun asti, yleensä noin kahteen vuoteen, ja varmistavat terveystulokset ennen astutusta. Rodun kapeat lantiot ja pentujen suuret päät tekevät luonnollisesta astutuksesta ja synnytyksestä vaikeaa, joten keinosiemennys on yleistä ja moni pentue syntyy suunnitellun keisarileikkauksen kautta.

Tiineys kestää noin 63 vuorokautta, kuten koirilla yleensä. Pentueet ovat pieniä, usein 1–4 pentua, mikä heijastaa rodun kehonrakennetta. Koska synnytys voi olla riskialtis, kasvattajat tekevät yleensä tiivistä yhteistyötä eläinlääkärin kanssa ja varautuvat kirurgiseen synnytykseen.

Vastasyntyneet pennut tarvitsevat saman huolenpidon kuin minkä tahansa rodun pennut: lämpöä, tiheää imetystä ja asteittaista vieroitusta noin kolmen tai neljän viikon iästä alkaen. Varhainen, rauhallinen käsittely ja totuttaminen kodin ääniin tukevat rodun ystävällisen luonteen kehittymistä. Vastuulliset kasvattajat seulovat vanhemmilta silmä-, polvi- ja kuulo-ongelmat ja luovuttavat pennut vasta vieroituksen ja sosiaalistamisen alettua.

Näin rekisteröit Bostoninterrieri-rotuisen koiran Suomessa

Täytä koiran nimi, syntymäaika ja terävä kuva, lisää puhelinnumerosi ja tallenna. Siinä koko homma, eikä se maksa koskaan mitään. Koiran rekisteröinti onnistuu sirulla tai ilman, joten eläinlääkäriaikaa ei tarvitse odottaa.

Eläinlääkäri asettaa sirun, mutta numeron rekisteröinti jää sinulle, eikä rekisteröimätön siru tunnista ketään. Rekisteröi mikrosiru maksutta elinikäisellä suunnitelmalla: kaikki Suomessa käytettävät sirumerkit kelpaavat, muuton jälkeiset päivitykset eivät maksa mitään ja merkintä on haettavissa vuorokauden ympäri, myös ulkomailta. Luo maksuton tili ja hoida molemmat vaiheet tänään.