Borzoi

Borzoi on pitkäraajainen ja kapearakenteinen vinttikoira, joka on alun perin kotoisin Venäjältä. Siellä sillä metsästettiin näön, ei hajun, perusteella. Säkäkorkeutta kertyy reilusti yli 70 senttiä, pää on pitkä, rintakehä syvä mutta kapea, ja silkkinen turkki pehmentää muuten kulmikkaan hahmon. Kävellessä liike on kevyttä ja joustavaa, mutta muutamalla harppauksella koira kiihdyttää huippunopeuteen.

Sisällä borzoi on rauhallinen eikä vaadi paljon huomiota. Se jaksaa maata paikallaan pitkiä aikoja eikä ole äänekäs tai levoton. Ulkona, varsinkin avoimella paikalla, sama koira muuttuu nopeaksi ja keskittyneeksi, ja liikkuva eläin voi laukaista voimakkaan jahtausvietin. Tämä kahtiajako rauhallisen kotikoiran ja vauhkoon lähtevän juoksijan välillä on rodulle tyypillistä.

Tuttua ihmistä kohtaan borzoi on lempeä, vieraita kohtaan pidättyväinen. Se kiintyy omaan perheeseensä vahvasti, mutta ei mielistele, vaan säilyttää arvokkaan ja tasapainoisen olemuksen. Monet omistajat vertaavat sen itsenäisyyttä kissaan: koira päättää itse, milloin se haluaa olla vuorovaikutuksessa.

Kenelle borzoi sopii

Borzoi sopii rauhalliseen kotitalouteen, jossa on turvallista tilaa juoksemiseen ja jossa hyväksytään koira, joka on hellä mutta itsenäinen. Aidattu piha on tärkeä, sillä avoimella maalla ilman hihnaa borzoi voi lähteä jahtiin eikä palaa kutsusta. Jos toivoo jatkuvasti osoittelevaa seurakoiraa tai luotettavasti hihnattomana kulkevaa koiraa pienten eläinten seurassa, tämä rotu ei todennäköisesti sovi. Sen sijaan ne, jotka arvostavat rauhallista ja vähän vaativaa kotikoiraa, jolla on vahva urheilullinen puoli, viihtyvät borzoin kanssa hyvin.

Borzoi jalostettiin Venäjällä vinttikoiraksi, jolla ajettiin riistaa avoimessa maastossa. Nimi juontuu venäjän sanasta, joka tarkoittaa nopeaa. Vuosisatojen ajan rotu liitettiin Venäjän aatelistoon, joka piti suuria koiratarhoja ja käytti koiria jäniksen, ketun ja järjestetyissä metsästyksissä myös suden ajoon.

Suden ajo oli varakkaiden maanomistajien tiluksilla vakiintunut laji. Koiria käytettiin yleensä ryhminä: ne päästettiin irti ajamaan sutta ja pitämään sitä paikallaan, kunnes ratsastajat ehtivät perille. Tämä työ muovasi koiraa, jolla oli sekä kestävyyttä juosta pitkiä matkoja että riittävästi kokoa ja voimaa kohdata suuri saalis, mutta joka pysyi silti hallittavana ohjaajilleen.

Rotu saapui Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun lopulla, jossa sitä arvostettiin ulkomuodon ja tyylikkään liikkeen vuoksi. Ensimmäiset tuontikoirat tulivat venäläisistä kennelistä, ja englanninkielisissä maissa rotua kutsuttiin toisinaan nimellä Russian Wolfhound. Nimi on sittemmin jäänyt pois käytöstä borzoi-nimen tieltä.

Venäjän yhteiskunnalliset ja poliittiset mullistukset 1900-luvun alussa hävittivät suuret tilakennelit, jotka olivat ylläpitäneet rotua. Ulkomaille perustetut kannat auttoivat säilyttämään borzoin tämän murroksen yli, ja rotu on sittemmin elänyt lähinnä seura- ja näyttelykoirana, vaikka ajovietti on säilynyt.

Borzoilla on tyypillinen vinttikoiran vartalo, joka on rakennettu nopeutta varten: pitkät raajat, syvä mutta suhteellisen kapea rintakehä, ylösvetäytynyt vyötärö ja selkä, joka kaartuu loivasti lantion kohdalla. Pää on pitkä ja kuiva, kuonossa on lievä kohouma, ja tummat manteliksi muotoutuneet silmät antavat ilmeen, joka on rauhallinen ja kauas katsova. Korvat ovat pienet ja taittuvat taakse kaulaa vasten, mutta nousevat pystyyn koiran ollessa tarkkaavainen. Häntä on pitkä, matalalle kiinnittynyt ja kaartuu tasaisesti.

Turkki ja värit

Turkin rakenne on silkkinen ja vaihtelee suorasta aaltoilevaan tai kiharaan, ja pidempää hapsutusta löytyy vatsan alta, raajojen takaosista ja hännästä. Kaulassa on usein paksumpi karvakaulus. Lähes mikä tahansa väri tai kuvio hyväksytään, joten samassa pentueessa voi olla yksivärisiä valkoisia, kullankeltaisia ja punaisia pentuja sekä sabeleita, tiikerijuovaisia ja mustia, usein valkoisin merkein. Turkin hoito on pituuteen nähden kohtuullista, mutta se karvaa, ja karvanvaihto on voimakkaampaa kerran tai kahdesti vuodessa.

Borzoin luonne on rauhallinen ja arvokas. Sisätiloissa se on hiljainen ja usein toimeton, viihtyy makuulla pitkiä aikoja eikä haukku ilman syytä. Omaa perhettään kohtaan se on lempeä ja hellä, mutta ei osoita tunteitaan avoimesti, vaan pitää tietyn etäisyyden sen sijaan, että hakisi jatkuvaa huomiota.

Vieraita kohtaan borzoi on tyypillisesti kohtelias mutta etäinen: se ei ole heti ystävällinen eikä toisaalta aggressiivinen. Se ei ole luonteeltaan vahtikoira, vaikka koon voi ajatella pelottavan tunkeilijaa. Lasten kanssa se on yleensä suvaitsevainen ja lempeä, ja parhaiten se pärjää isompien lasten kanssa, jotka käsittelevät sitä rauhallisesti. Kova ja äkkinäinen leikki voi järkyttää herkkää yksilöä.

Rodun tärkein käyttäytymispiirre on voimakas saalisvietti. Vinttikoirana borzoi on rakennettu jahtaamaan juoksevia eläimiä, ja täyttä vauhtia pakeneva kissa tai pieni koira voi laukaista takaa-ajon jopa muuten rauhallisessa yksilössä. Se elää usein sovussa muiden suurten koirien, etenkin toisten vinttikoirien, kanssa, mutta pienten lemmikkien kohdalla tarvitaan huolellista valvontaa. Rotu on itsenäinen ja omapäinen, mikä vaikuttaa myös sen suhtautumiseen koulutukseen.

Turkinhoito

• Harjaa silkkinen turkki kaksi tai kolme kertaa viikossa takkujen ehkäisemiseksi, ja kiinnitä huomiota raajojen takaosien ja hännän hapsutukseen.
• Harjaa useammin karvanvaihdon aikaan, jolloin turkkia lähtee normaalia enemmän.
• Kylvetä tarvittaessa; turkki pysyy kylpyjen välillä melko helposti puhtaana.
• Leikkaa kynnet säännöllisesti ja tarkista pitkät korvat ja niiden taitteet lian varalta.

Liikunta

• Tarjoa päivittäiset kävelylenkit sekä mahdollisuus juosta täyttä vauhtia turvallisesti aidatulla alueella.
• Salli lyhyitä pyrähdyksiä pitkän kestävyysjuoksun sijaan; rotu on rakennettu nopeaan ajoon, ei pitkiin lenkkeihin.
• Pidä koira hihnassa avoimilla ja aitaamattomilla alueilla, sillä takaisinkutsu ei toimi luotettavasti, kun jahti on kerran alkanut.
• Vetouistelu (lure coursing) ja muut vinttikoiralajit sopivat rodun vaistoille erinomaisesti.

Elinympäristö

Borzoi sopeutuu kotielämään rauhallisena sisäkoirana, kunhan se saa säännöllisesti liikuntaa. Se arvostaa pehmeää makuualustaa, joka suojaa laihaa vartaloa ja luisia kohtia. Korkea ja tukeva aita on tärkeä, sillä borzoi ylittää matalat esteet helposti ja voi lähteä ohikulkevan eläimen perään. Suomen pitkät ja kylmät talvet eivät sinänsä haittaa rotua, sillä turkki antaa jonkin verran suojaa, mutta hankiset ja jäiset pihat kannattaa ottaa huomioon aitausta suunnitellessa, jotta koira ei pääse loikkaamaan lumikinoksen yli. Suurena mutta sisällä rauhallisena koirana borzoi voi asua pienessäkin kodissa, kunhan liikuntatarve täyttyy, mutta turvallinen ulkoilutila juoksemiseen on välttämätön.

Borzoi on suuri mutta hoikka koira, ja sen ruokavalion tulisi ylläpitää hyvää lihaskuntoa hoikan rungon päällä, ei lisätä painoa. Suurille roduille suunniteltu täysravinto tai eläinlääkärin kanssa suunniteltu tasapainoinen ruokavalio sopii useimmille yksilöille. Annosmäärät vaihtelevat iän, aktiivisuustason ja aineenvaihdunnan mukaan, ja työssä käyvä tai aktiivisesti ajoharjoituksia tekevä koira tarvitsee enemmän energiaa kuin paikallaan viihtyvä kotikoira.

Kuten muillakin syvärintaisilla roduilla, borzoilla on kohonnut mahalaukun kiertymän riski, joten ruokintatavoilla on väliä. Yleisiä varotoimia ovat päiväannoksen jakaminen kahteen ateriaan ja raskaan liikunnan välttäminen heti ruokailun jälkeen.

Herkut ja lisäravinteet

Pidä herkkujen osuus pienenä päivittäisestä kalorimäärästä, jotta koira pysyy hoikkana. Hyviä vaihtoehtoja ovat pienet palat maustamatonta keitettyä lihaa tai koirille turvallisia kasviksia. Useimmat täysravinnolla ruokitut borzoit eivät tarvitse lisäravinteita; nivel- tai muista lisäravinteista kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että niitä lisätään ruokintaan omin päin. Tarjoa raikasta vettä koko ajan saatavilla, erityisesti liikunnan yhteydessä.

Borzoi on yleisesti terve rotu, jolla on suhteellisen vähän perinnöllisiä ongelmia verrattuna moniin muihin suuriin koirarotuihin. Tyypillinen elinikä on noin 9-14 vuotta. Vakavin terveysriski on mahalaukun kiertymä eli laajentuma-kiertymäoireyhtymä, äkillinen ja hengenvaarallinen tila, joka on yleinen syvärintaisilla roduilla. Vinttikoirat, borzoi mukaan lukien, ovat usein herkkiä tietyille nukutusaineille vähäisen kehon rasvan vuoksi, ja tästä kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa ennen mitä tahansa toimenpidettä.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Pidä perusrokotukset ja loisten ehkäisy ajan tasalla.
• Pidä koira hoikkana nivelten ja sydämen suojaamiseksi.
• Opettele mahalaukun kiertymän oireet ja laadi valmiiksi toimintasuunnitelma, sillä nopeus ratkaisee.
• Kerro jokaiselle eläinlääkärille vinttikoirien nukutusherkkyydestä ennen toimenpiteitä.
• Varaa säännöllisesti hammashoitoa ja yleisiä terveystarkastuksia.

Borzoi on älykäs mutta itsenäinen, ja sen ajattelutapa on muovautunut vuosisatojen aikana työskennellä etäällä ohjaajastaan. Se oppii nopeasti, kun on motivoitunut, mutta se ei ole yhtä miellyttämishaluinen kuin monet työkoirarodut, ja se lakkaa helposti kiinnostumasta toistuvasta harjoittelusta. Lyhyet, vaihtelevat ja myönteiset harjoitukset pitävät sen mielenkiinnon paremmin yllä kuin pitkät tai kovakouraiset. Ankarat menetelmät saavat herkän borzoin vetäytymään sen sijaan, että se totellisi.

Takaisinkutsu on vaikein komento saada luotettavaksi, sillä jahtausvietti voi ohittaa opitun heti, kun nopeasti liikkuva kohde ilmestyy näkyviin. Useimmat omistajat ratkaisevat tämän turvallisella aitauksella ja hihnalla sen sijaan, että odottaisivat täydellistä hihnatonta tottelevaisuutta. Varhainen ja lempeä sosiaalistaminen auttaa rotua kasvamaan itsevarmaksi ja hyvätapaiseksi aikuiseksi.

Perusasiat

1. Aloita sosiaalistaminen ja käsittely pentuna totuttamalla koira rauhallisesti ihmisiin, paikkoihin ja muihin eläimiin.
2. Opeta ensin nimeen reagointi ja huomion kohdistaminen, ja palkitse koiraa, kun se tarkistaa omatoimisesti tilanteen ohjaajaltaan.
3. Ota istu, maahan ja odota käyttöön lyhyissä harjoituksissa käyttäen erityisen houkuttelevia ruokapalkkioita.
4. Harjoittele hihnassa kävelyä jo pentuna, sillä aikuinen borzoi on suuri ja voimakas.
5. Harjoittele takaisinkutsua aidatulla alueella, mutta älä koskaan luota siihen avoimessa maastossa juoksevien eläinten läheisyydessä.

Borzoit saavuttavat fyysisen kypsyyden hitaasti, ja kasvattajat odottavat yleensä, että koira on täysikasvuinen ja terveystutkittu ennen pentueen suunnittelua, usein noin kaksivuotiaana. Kuten koirilla yleensä, narttu tulee juoksulle noin kahdesti vuodessa, ja astutus ajoitetaan sen kierron mukaan. Tiineys kestää noin 63 päivää, hieman yli kaksi kuukautta.

Pentueet ovat rodulle tyypillisesti suuria vinttikoiraksi, ja isot pentueet asettavat todellisia vaatimuksia sekä emälle että kasvattajalle. Vastasyntyneet pennut ovat avuttomia ja tarvitsevat lämpöä, tiheää imetystä ja rauhallisen pesäpaikan. Varhainen, lempeä käsittely ja sosiaalistaminen ensimmäisten viikkojen aikana auttavat muovaamaan sitä rauhallista ja itsevarmaa luonnetta, josta rotu tunnetaan. Vastuullisessa jalostuksessa painotetaan tervettä rakennetta, hyvää luonnetta ja huomiota sydämen terveyteen sekä rodun tunnettuihin herkkyyksiin. Jalostusta harkitsevan kannattaa toimia yhteistyössä eläinlääkärin ja kokeneiden kasvattajien kanssa.

Näin rekisteröit Borzoi-rotuisen koiran Suomessa

Löytöeläintalon skanneri on juuri niin hyödyllinen kuin rekisteri, johon numero johtaa. Anna Borzoi-rotuiselle koirallesi merkintä, joka vastaa aina: maksuton profiili säilyttää puhelinnumerosi, koiran kuvan ja tiedot koko koiran eliniän, ilman senttiäkään maksuja. Rekisteröinti tehdään kerran, ja se jää voimaan.

Eläinlääkäri asettaa sirun, mutta numeron rekisteröinti jää sinulle, eikä rekisteröimätön siru tunnista ketään. Rekisteröi mikrosiru maksutta elinikäisellä suunnitelmalla: kaikki Suomessa käytettävät sirumerkit kelpaavat, muuton jälkeiset päivitykset eivät maksa mitään ja merkintä on haettavissa vuorokauden ympäri, myös ulkomailta. Luo maksuton tili ja hoida molemmat vaiheet tänään.